Alle 3-vuotiaiden kestävyyskasvatus: osallistava kehittämistyö varhaiskasvatuksen opettajien kokemien haasteiden pohjalta
Jantunen Pezzia, Sanna; Kärkinen, Emmi (2025)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025102726470
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025102726470
Tiivistelmä
Opinnäytetyö toteutettiin Diakonia-ammattikorkeakoulun ja Laurea-ammattikorkeakoulun yhteistyönä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää varhaiskasvatuksen opettajien näkemyksiä alle 3-vuotiaiden kestävyyskasvatuksen toteutumisesta ja haasteista sekä kehittää kyseisen ikäryhmän kestävyyskasvatusta varhaiskasvatuksen opettajia osallistaen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä erään Helsingin kaupungin varhaiskasvatusyksikön kanssa ja kehittämistyö kohdennettiin kyseisen yksikön tarpeisiin. Kehittämisprosessin tarkoituksena oli tukea varhaiskasvatuksen henkilöstöä alle 3-vuotiaiden kestävyyskasvatuksen toteuttamisessa käytännönläheisten kehittämisideoiden avulla.
Kestävyyskasvatusta tarkasteltiin tietoperustassa ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmista. Kestävyyskasvatusta käsiteltiin myös osana Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden ja Helsingin varhaiskasvatussuunnitelman velvoittavia sisältöjä. Tietoperustassa kuvattiin alle 3-vuotiaiden lasten kehitystä ja oppimista kestävyyskasvatuksen mahdollisuuksia ikäryhmässä tarkastellen. Opinnäytetyön lähtökohdat kytkeytyivät YK:n globaaleihin Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Opinnäytetyössä hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä, osallistavaa tutkimusorientaatiota ja toimintatutkimuksen piirteitä. Tutkimuksellisessa osuudessa menetelmänä käytettiin ryhmässä toteutettavaa teemahaastattelua kestävyyskasvatuksen neljää ulottuvuutta tarkastellen. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa esille tulleet haastekohdat nostettiin kehittämistyöpajaan käsiteltäviksi, ja varhaiskasvatuksen opettajat pääsivät ideoimaan niihin konkreettisia ratkaisuja.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että erityisesti päiväkodin ekologisen ja kulttuurisen kestävyyskasvatuksen koettiin toteutuvan monilta osin hyvin. Eniten haasteita kuvattiin taloudellisen kestävyyskasvatuksen kohdalla. Kehittämisideoita kertyi kaikista kestävyyden ulottuvuuksista ja ne koottiin julisteeksi päiväkodin ryhmien seinille työntekijöiden arjen kestävyyskasvatuksen tueksi. Julisteessa esitettiin metsämaiseman avulla ehdotuksia neljään eri kategoriaan jaoteltuna: lasten kanssa toimimiseen, työntekijän kestäviin arjen ratkaisuihin, tiimeihin pohdittavaksi sekä johdolle tai yhteisiin palavereihin pohdittavaksi.
Johtopäätöksinä todettiin, että näkemyksillä kestävyyskasvatuksen toteutumisesta ja kehittämisehdotuksilla oli selkeä yhteys useisiin Agenda 2030 -tavoitteisiin sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja Helsingin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeistuksiin kestävyyskasvatuksen teemoista. Yhteyksiä löytyi myös kestävyyskasvatuksen ulottuvuuksien väliltä, mikä vahvistaa tarvetta käsitellä niitä yhdessä. Päiväkodille tuotettu juliste vastasi kestävyyskasvatuksessa koettuihin haasteisiin ja huomioi samalla kestävyyden ulottuvuuksien muodostaman kokonaisuuden. Osallistavat menetelmät saivat varhaiskasvatuksen opettajat innostumaan kehittämisprosessista, minkä voitiin nähdä tukevan heidän sitoutumistaan. Päiväkodille tarjottiin jatkokehittämistä ja arviointia varten kehittämisessä hyödynnetty Kestävyyskasvatuksen puutarha -malli. Kaikkien ammattiryhmien osallistamiseksi ideointia kehotettiin jatkamaan yhdessä varhaiskasvatuksen lastenhoitajien kanssa. The thesis was carried out in collaboration between Diaconia and Laurea Universities of Applied Sciences. The aim was to find out the views of early childhood education teachers on the realisation and challenges of sustainability education for children under the age of 3 and to develop sustainability education for that age group by involving ECEC teachers. The thesis was carried out in cooperation with an early childhood education unit of the City of Helsinki. The purpose of the development process was to support early childhood education staff in implementing sustainability education for children under the age of 3 through practical development ideas.
In the theoretical framework, sustainability education was examined from the perspectives of four dimensions: ecological, social, cultural and economic sustainability. Sustainability education was also discussed as part of the mandatory contents of the National core curriculum for early childhood education and care and Helsinki’s early childhood education plan. The theoretical framework described the development and learning of children under the age of three, looking at the possibilities of sustainability education in the age group. The basis for the thesis was linked to the UN's global Agenda 2030 Sustainable Development Goals.
The thesis utilized methods of qualitative research, participatory research orientation and features of action research. In the research part, the method used was a thematic group interview, considering the four dimensions of sustainability education. The interview data was analysed using theory-directed content analysis. The challenges identified in the study were raised for discussion in a development workshop where ECEC teachers could generate ideas of concrete solutions.
The results of the study showed that the ecological and cultural sustainability education of the day care centre was perceived to be carried out well in many respects. Most of the challenges were described in terms of economic sustainability. Development ideas were accumulated from all dimensions of sustainability, and they were compiled as a poster to support employees' everyday sustainability education. The poster visualized as a forest landscape presented proposals for four categories: working with children, sustainable everyday solutions for the employee, for teams to consider, and for management or joint meetings to consider.
In conclusion, it was found that the views on the realisation of sustainability education and the development proposals had a clear connection to several of the Agenda 2030 goals as well as to the National core curriculum for early childhood education and care. Connections were also found between the dimensions of sustainability education, which reinforces the need to handle them together. The poster produced for the day care centre responded to the challenges experienced, while at the same time considering the whole set of dimensions of sustainability. Participatory methods inspired ECEC teachers to the development process, which supported their commitment. The day care centre was provided with a Garden Model for Sustainability Education, which can be used for further development. To involve all professional groups, the ideation was encouraged to continue together with childcare workers.
Kestävyyskasvatusta tarkasteltiin tietoperustassa ekologisen, sosiaalisen, kulttuurisen ja taloudellisen kestävyyden näkökulmista. Kestävyyskasvatusta käsiteltiin myös osana Varhaiskasvatussuunnitelmien perusteiden ja Helsingin varhaiskasvatussuunnitelman velvoittavia sisältöjä. Tietoperustassa kuvattiin alle 3-vuotiaiden lasten kehitystä ja oppimista kestävyyskasvatuksen mahdollisuuksia ikäryhmässä tarkastellen. Opinnäytetyön lähtökohdat kytkeytyivät YK:n globaaleihin Agenda 2030 kestävän kehityksen tavoitteisiin.
Opinnäytetyössä hyödynnettiin laadullisen tutkimuksen menetelmiä, osallistavaa tutkimusorientaatiota ja toimintatutkimuksen piirteitä. Tutkimuksellisessa osuudessa menetelmänä käytettiin ryhmässä toteutettavaa teemahaastattelua kestävyyskasvatuksen neljää ulottuvuutta tarkastellen. Haastatteluaineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Tutkimuksessa esille tulleet haastekohdat nostettiin kehittämistyöpajaan käsiteltäviksi, ja varhaiskasvatuksen opettajat pääsivät ideoimaan niihin konkreettisia ratkaisuja.
Tutkimuksen tulokset osoittivat, että erityisesti päiväkodin ekologisen ja kulttuurisen kestävyyskasvatuksen koettiin toteutuvan monilta osin hyvin. Eniten haasteita kuvattiin taloudellisen kestävyyskasvatuksen kohdalla. Kehittämisideoita kertyi kaikista kestävyyden ulottuvuuksista ja ne koottiin julisteeksi päiväkodin ryhmien seinille työntekijöiden arjen kestävyyskasvatuksen tueksi. Julisteessa esitettiin metsämaiseman avulla ehdotuksia neljään eri kategoriaan jaoteltuna: lasten kanssa toimimiseen, työntekijän kestäviin arjen ratkaisuihin, tiimeihin pohdittavaksi sekä johdolle tai yhteisiin palavereihin pohdittavaksi.
Johtopäätöksinä todettiin, että näkemyksillä kestävyyskasvatuksen toteutumisesta ja kehittämisehdotuksilla oli selkeä yhteys useisiin Agenda 2030 -tavoitteisiin sekä Varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden ja Helsingin varhaiskasvatussuunnitelman ohjeistuksiin kestävyyskasvatuksen teemoista. Yhteyksiä löytyi myös kestävyyskasvatuksen ulottuvuuksien väliltä, mikä vahvistaa tarvetta käsitellä niitä yhdessä. Päiväkodille tuotettu juliste vastasi kestävyyskasvatuksessa koettuihin haasteisiin ja huomioi samalla kestävyyden ulottuvuuksien muodostaman kokonaisuuden. Osallistavat menetelmät saivat varhaiskasvatuksen opettajat innostumaan kehittämisprosessista, minkä voitiin nähdä tukevan heidän sitoutumistaan. Päiväkodille tarjottiin jatkokehittämistä ja arviointia varten kehittämisessä hyödynnetty Kestävyyskasvatuksen puutarha -malli. Kaikkien ammattiryhmien osallistamiseksi ideointia kehotettiin jatkamaan yhdessä varhaiskasvatuksen lastenhoitajien kanssa.
In the theoretical framework, sustainability education was examined from the perspectives of four dimensions: ecological, social, cultural and economic sustainability. Sustainability education was also discussed as part of the mandatory contents of the National core curriculum for early childhood education and care and Helsinki’s early childhood education plan. The theoretical framework described the development and learning of children under the age of three, looking at the possibilities of sustainability education in the age group. The basis for the thesis was linked to the UN's global Agenda 2030 Sustainable Development Goals.
The thesis utilized methods of qualitative research, participatory research orientation and features of action research. In the research part, the method used was a thematic group interview, considering the four dimensions of sustainability education. The interview data was analysed using theory-directed content analysis. The challenges identified in the study were raised for discussion in a development workshop where ECEC teachers could generate ideas of concrete solutions.
The results of the study showed that the ecological and cultural sustainability education of the day care centre was perceived to be carried out well in many respects. Most of the challenges were described in terms of economic sustainability. Development ideas were accumulated from all dimensions of sustainability, and they were compiled as a poster to support employees' everyday sustainability education. The poster visualized as a forest landscape presented proposals for four categories: working with children, sustainable everyday solutions for the employee, for teams to consider, and for management or joint meetings to consider.
In conclusion, it was found that the views on the realisation of sustainability education and the development proposals had a clear connection to several of the Agenda 2030 goals as well as to the National core curriculum for early childhood education and care. Connections were also found between the dimensions of sustainability education, which reinforces the need to handle them together. The poster produced for the day care centre responded to the challenges experienced, while at the same time considering the whole set of dimensions of sustainability. Participatory methods inspired ECEC teachers to the development process, which supported their commitment. The day care centre was provided with a Garden Model for Sustainability Education, which can be used for further development. To involve all professional groups, the ideation was encouraged to continue together with childcare workers.