Onko poliisihevonen syytä määritellä voimankäyttövälineeksi?
Tiljander, Aki (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112028866
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112028866
Tiivistelmä
Tämä AMK-opinnäytetyö tarkastelee poliisihevosten käyttöä väkijoukkojen hallinnassa Suomessa historiallisesta ja oikeudellisesta näkökulmasta, erityisesti siitä näkökulmasta, mikä oikeudellinen merkitys poliisihevosen määrittelemisellä voimankäyttövälineeksi olisi. Hevosten käyttö joukkojenhallintatehtäviin perustuu vuosituhansia vanhoihin sotilaskäytäntöihin, ja Suomessa ratsupoliisit ovat toimineet itsenäisyyden alkuvuosista lähtien. Vaikka hevonen voi toimia tavalla, joka rinnastuu voimankäyttöön, sitä ei ole virallisesti määritelty voimankäyttövälineeksi, toisin kuin poliisikoira. Tämä aiheuttaa oikeudellista epäselvyyttä erityisesti tilanteissa, joissa hevonen törmää ihmisiin tai pakottaa yksilöitä liikkumaan väkijoukossa.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko hevosen hyödyntäminen väkijoukkoon ratsastamalla muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi, voidaankaanko sen käyttö rinnastaa henkilöön kohdistuvaan voimakeinojen käyttöön, sekä säännelläänkö ratsupoliisitoimintaan joukkojenhallinnassa riittävän tarkkarajaisesti. Oikeusasiamies on ottanut kantaa hevosten käytön sääntelyn puutteisiin viime vuosina itsenäisyyspäivän mielenosoitusten yhteydessä sattuneiden tapausten jälkeen. Tutkimusmetodina on monitieteinen kirjallisuus- ja dokumenttikatsaus, joka yhdistelee oikeusdogmaattista tutkimusta ja historiantutkimusta. Keskeisenä lähteenä ovat kotimaiset poliisihistoriateokset ja oikeuslähteet, mutta myös ulkomaista tutkimusta tarkastellaan täydentävästi. Tutkimus täyttää aukkoa poliisihevosten käytön tutkimuksessa, jota Suomessa on tehty vähän. Se tarjoaa perustan keskustelulle siitä, tulisiko poliisihevonen virallisesti määritellä voimankäyttövälineeksi.
Tutkimuksen tulosten valossa vaikuttaa siltä, että poliisihevosten käyttö väkijoukkojen hallinnassa voimankäyttöön rinnastettavalla tavalla on Suomessa vakiintunut käytäntö, ja koska hevosta ei ole määritelty voimankäyttövälineeksi, sen käyttö joukkojenhallinnassa on ongelmallista. Määrittely voimankäyttövälineeksi selkeyttäisi tilannetta, kun taas nykyisen aseman säilyttäminen rajoittaisi hevosen käytön lähinnä siirtymävälineeksi.
Tutkimuksen tavoitteena on selvittää, onko hevosen hyödyntäminen väkijoukkoon ratsastamalla muodostunut vakiintuneeksi käytännöksi, voidaankaanko sen käyttö rinnastaa henkilöön kohdistuvaan voimakeinojen käyttöön, sekä säännelläänkö ratsupoliisitoimintaan joukkojenhallinnassa riittävän tarkkarajaisesti. Oikeusasiamies on ottanut kantaa hevosten käytön sääntelyn puutteisiin viime vuosina itsenäisyyspäivän mielenosoitusten yhteydessä sattuneiden tapausten jälkeen. Tutkimusmetodina on monitieteinen kirjallisuus- ja dokumenttikatsaus, joka yhdistelee oikeusdogmaattista tutkimusta ja historiantutkimusta. Keskeisenä lähteenä ovat kotimaiset poliisihistoriateokset ja oikeuslähteet, mutta myös ulkomaista tutkimusta tarkastellaan täydentävästi. Tutkimus täyttää aukkoa poliisihevosten käytön tutkimuksessa, jota Suomessa on tehty vähän. Se tarjoaa perustan keskustelulle siitä, tulisiko poliisihevonen virallisesti määritellä voimankäyttövälineeksi.
Tutkimuksen tulosten valossa vaikuttaa siltä, että poliisihevosten käyttö väkijoukkojen hallinnassa voimankäyttöön rinnastettavalla tavalla on Suomessa vakiintunut käytäntö, ja koska hevosta ei ole määritelty voimankäyttövälineeksi, sen käyttö joukkojenhallinnassa on ongelmallista. Määrittely voimankäyttövälineeksi selkeyttäisi tilannetta, kun taas nykyisen aseman säilyttäminen rajoittaisi hevosen käytön lähinnä siirtymävälineeksi.