Mitä pitäisi tapahtua, että romanit pääsisivät korkeakouluun ja työelämään?

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia romanien koulutus- ja työllistymispolkuja suomalaisessa yhteiskunnassa sekä ymmärtää näihin vaikuttavia tekijöitä yhteiskunnallisen osallisuuden näkökulmasta. Työn ajankohtaisuus ja merkityksellisyys perustuvat siihen, että romanien asema koulutuksessa ja työelämässä on edelleen haasteellinen, ja yhteiskunnassa tarvitaan kulttuurisesti sensitiivisiä ja yhdenvertaisuutta edistäviä ratkaisuja. Romanien osallisuus heijastaa laajempia rakenteellisia kysymyksiä, joihin työelämän kehittämisen tulisi vastata.

Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena fenomenografisena tutkimuksena. Aineisto kerättiin viidellä verkossa toteutetulla ryhmähaastattelulla, joihin osallistui rakenteellisia toimijoita, kuten opettajia, vaaleilla valittuja poliittisia päättäjiä, työnantajia, romanitaustaisia opiskelijoita ja asiantuntijoita. Aineisto analysoitiin fenomenografisella menetelmällä, jonka avulla tunnistettiin kokemusten ja ymmärrysten eroja.

Tulokset osoittivat, että romanien koulutus- ja työllistymispolut rakentuvat useiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, kuten rakenteellisista esteistä, kulttuurisista jännitteistä ja yksilöllisistä kokemuksista. Analyysi tuotti viisi erilaista näkökulmaa, jotka kuvastavat osallisuuden moniulotteista rakentumista: yhteisöllinen vuorovaikutus, rakenteellinen vaikuttaminen, kulttuurien kohtaaminen, koulutuksellinen tuki sekä työelämään kiinnittyminen. Keskeisiä haasteita ovat syrjintä, rajalliset mahdollisuudet sekä kulttuurisesti sensitiivisen tuen puute.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että romanien yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistaminen edellyttää systeemisiä muutoksia, yhdenvertaisuutta tukevia politiikkoja ja kulttuurisesti räätälöityjä tukitoimia koulutuksessa, työelämässä ja palvelujärjestelmissä.

Avainsanat: fenomenografia, romanit, koulutus, työllistyminen, osallisuus, syrjintä, kulttuurinen sensitiivisyys, kvalitatiivinen tutkimus