Luontolähtöisen toiminnan merkitys lastensuojelun sijaishuollossa

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia lastensuojelun sijaishuoltoyksiköiden sosiaaliohjaajien näkökulmasta, miten luontolähtöistä toimintaa toteutetaan sijaishuollossa, millaisia vaikutuksia sillä koetaan olevan lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä millaisia merkityksiä työntekijät antavat toiminnalle osana työtään. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka tukee luontolähtöisen toiminnan kehittämistä osana lastensuojelun arkea ja hyvinvointia vahvistavaa työtä.

Opinnäytetyö toteutettiin laadullisena tutkimuksena yhteistyössä sosiaalipalveluja tuottavan yrityksen kanssa. Aineisto kerättiin keväällä 2025 puolistrukturoitujen fokusryhmähaastattelujen avulla kolmessa lastensuojelun sijaishuoltoyksikössä. Haastatteluihin osallistui yhdeksän sosiaaliohjaajaa. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä.

Tulosten mukaan tutkimukseen osallistuneissa sijaishuoltoyksiköissä luontolähtöinen toiminta on keskeinen ja suunnitelmallinen osa arkea. Se toteutuu esimerkiksi retkien, eläintoiminnan, ulkoilun ja luonnonmateriaalien hyödyntämisen kautta. Toiminnan havaittiin lisäävän lasten ja nuorten hyvinvointia monin tavoin: se paransi mielialaa ja rauhoitti, vahvisti itsetuntoa ja yhteisöllisyyttä sekä tuki vuorovaikutusta ja toimintakykyä. Luonto tarjosi lapsille myös mahdollisuuksia onnistumisen kokemuksiin ja luottamuksellisiin keskusteluihin. Työntekijöille luontolähtöinen työote merkitsi voimavaralähtöistä ja merkityksellistä tapaa toteuttaa kasvatuksellista ja kuntouttavaa työtä.

Tulosten perusteella tutkimukseen osallistuneissa sijaishuoltoyksiköissä luontolähtöinen toiminta on käyttökelpoinen ja monivaikutteinen työote, joka tukee sekä lasten että työntekijöiden hyvinvointia. Se vahvistaa arjen yhteisöllisyyttä, osallisuutta ja kuntouttavaa työotetta sekä tuo työhön merkityksellisyyttä ja myönteisiä vuorovaikutuskokemuksia. Laajemmin tarkasteltuna luontolähtöisen toiminnan juurtuminen lastensuojelun sijaishuollon kentälle edellyttää pitkäjänteistä kehittämistä, henkilöstön koulutusta, riittäviä resursseja ja rakenteellista tukea, jotka mahdollistavat sen suunnitelmallisen ja kestävän toteuttamisen.

The purpose of this thesis was to explore, from the perspective of social instructors working in child welfare substitute care units, how nature-based activities are implemented, what kinds of effects they are perceived to have on children’s and young people’s well-being, and what meanings the employees attach to such activities as part of their work. The aim was to produce knowledge that supports the development of nature-based methods as part of everyday practices in child welfare and in promoting well-being.

The thesis was carried out as a qualitative study in collaboration with a private social service provider. The data was collected in spring 2025 through semi-structured focus group interviews conducted in three substitute care units for children and young people. Nine social instructors participated in the interviews, and the data was analysed using inductive content analysis.

According to the results, in the substitute care units involved in the study, nature-based activities form an essential and well-planned part of everyday work. They are realized through, for example, excursions, animal-assisted activities, outdoor recreation, and the use of natural materials. These activities were found to promote the well-being of children and young people in many ways: improving mood and calmness, strengthening self-esteem and sense of community, and supporting social interaction and functional capacity. Nature also provided opportunities for experiences of success and for confidential discussions. For employees, a nature-based approach represented a resource-oriented and meaningful way of carrying out educational and rehabilitative work.

Based on the findings, in the participating substitute care units, nature-based activities appear to be a feasible and multifaceted working method that supports the well-being of both children and employees. It strengthens everyday community life, participation, and rehabilitative approaches, while bringing meaning and positive interaction experiences to the work. More broadly, embedding nature-based activities into the field of child welfare substitute care requires long-term development work, staff training, sufficient resources, and structural support to enable systematic and sustainable implementation.