Hållbar traktering för högskolor och universitet, en guide för klimatvänliga möten
Haapamäki, Oona (2025)
Haapamäki, Oona
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529714
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025112529714
Tiivistelmä
Tämä opinnäytetyö tutkii, kuinka kestävä tarjoilu voidaan toteuttaa kokouksissa ja tapahtumissa, lähtökohtanaan ammattikorkeakoulu Yrkeshögskolan Novian yksikkö Pietarsaaressa. Työn tavoitteena on tunnistaa haasteet ja mahdollisuudet ilmastoystävällisempien kokousten järjestämiseksi sekä tarjota käytännön ratkaisuja oppaan muodossa, jota voivat hyödyntää sekä Novia että muut vastaavat organisaatiot. Pääpaino on tarjoilussa – siinä, mitä osallistujille tarjotaan syötäväksi ja juotavaksi.
Tutkimuskysymyksiin vastattiin yhdistämällä kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Kaksi eri kyselyä lähetettiin paikallisille tuottajille sekä henkilökunnalle, joka käyttää kampuksen kahvihuonetta. Lisäksi haastateltiin instituutioassistenttia ja hyödynnettiin autoetnografista menetelmää, jossa omat kokemukset ja havainnot kokousjärjestelyistä rikastuttivat analyysiä. Tulokset osoittavat, että sekä tuottajilla että henkilökunnalla on vahva kiinnostus kestävyyteen, mutta käytännön esteet – kuten puutteellinen infrastruktuuri, juurtuneet tavat ja järjestelmävirheet – vaikeuttavat usein kestävien valintojen tekemistä. Tuottajat olivat tietoisia alan kestävyyshaasteista, ja useimmat olivat jo panostaneet kestävämpiin vaihtoehtoihin tai suunnittelivat laajentavansa toimintaansa.
Opinnäytetyö esittelee teoreettisen viitekehyksen, joka perustuu DPSIR-malliin ja Monica Sharman transformaatioteoriaan. Tämä mahdollistaa sekä järjestelmätason vaikutusten että yksilön roolin analysoinnin muutostyössä. Työn tuloksena syntyi konkreettinen opas, joka sisältää suosituksia kestävistä tarjoiluvalinnoista, tuottajista, infrastruktuurista ja resursseista sekä ehdotuksia siitä, miten muutos voidaan käynnistää ja toteuttaa kestävällä tavalla.
Opas toimii työkaluna, joka helpottaa oikeiden valintojen tekemistä ja inspiroi kestävään kehitykseen kokouskulttuurissa – paikasta ja tasosta riippumatta. Se edistää ilmastovaikutusten vähentämistä, vahvistaa paikallista yhteistyötä ja tukee tietoista suhtautumista ruokaan ja resursseihin työelämässä.
Tutkimuskysymyksiin vastattiin yhdistämällä kvantitatiivisia ja kvalitatiivisia menetelmiä. Kaksi eri kyselyä lähetettiin paikallisille tuottajille sekä henkilökunnalle, joka käyttää kampuksen kahvihuonetta. Lisäksi haastateltiin instituutioassistenttia ja hyödynnettiin autoetnografista menetelmää, jossa omat kokemukset ja havainnot kokousjärjestelyistä rikastuttivat analyysiä. Tulokset osoittavat, että sekä tuottajilla että henkilökunnalla on vahva kiinnostus kestävyyteen, mutta käytännön esteet – kuten puutteellinen infrastruktuuri, juurtuneet tavat ja järjestelmävirheet – vaikeuttavat usein kestävien valintojen tekemistä. Tuottajat olivat tietoisia alan kestävyyshaasteista, ja useimmat olivat jo panostaneet kestävämpiin vaihtoehtoihin tai suunnittelivat laajentavansa toimintaansa.
Opinnäytetyö esittelee teoreettisen viitekehyksen, joka perustuu DPSIR-malliin ja Monica Sharman transformaatioteoriaan. Tämä mahdollistaa sekä järjestelmätason vaikutusten että yksilön roolin analysoinnin muutostyössä. Työn tuloksena syntyi konkreettinen opas, joka sisältää suosituksia kestävistä tarjoiluvalinnoista, tuottajista, infrastruktuurista ja resursseista sekä ehdotuksia siitä, miten muutos voidaan käynnistää ja toteuttaa kestävällä tavalla.
Opas toimii työkaluna, joka helpottaa oikeiden valintojen tekemistä ja inspiroi kestävään kehitykseen kokouskulttuurissa – paikasta ja tasosta riippumatta. Se edistää ilmastovaikutusten vähentämistä, vahvistaa paikallista yhteistyötä ja tukee tietoista suhtautumista ruokaan ja resursseihin työelämässä.