Tiedustelumenetelmin hankitun tiedon luovuttaminen : palomuurisääntelyn uudistus

Abstract

Tässä työssä tarkastellaan siviilitiedustelulainsäädännön ns. palomuurisääntelyä ja tämän sääntelyn uudistamistarvetta. Työn tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät ovat johtaneet sääntelyn muutostarpeeseen, miten tiedustelumenetelmillä hankitun tiedon luonne vaikuttaa sen edelleen luovuttamiseen sekä millä tavoin yksityisyyden suojaa ja perusoikeuksia rajoitetaan kansallisen turvallisuuden nimissä. Tutkimus on toteutettu lainopillisena ja dokumenttianalyyttisena tutkimuksena hermeneuttista lähestymistapaa soveltaen.

Tutkimuksessa havaitaan, että palomuurisääntelyn muutostarpeen taustalla on siviilitiedustelulakien voimaantulon jälkeen syntynyt tulkintaerimielisyys siitä, miten suojelupoliisin tiedustelumenetelmillä hankittua tietoa voidaan lainmukaisesti luovuttaa rikostorjuntaan esitutkintaviranomaisille. Erityisesti tiedusteluvalvontavaltuutetun ja eduskunnan oikeusasiamiehen toisistaan poikkeavat tulkinnat ovat paljastaneet nykyisen sääntelyn tulkinnanvaraisuuden ja sen heikon kyvyn vastata muuttuneeseen turvallisuusympäristöön. Uudessa lakiesityksessä tiedonluovutusmahdollisuuksia laajennetaan muun muassa kansallisen turvallisuuden suojaamiseksi ja viranomaisten toiminnan suuntaamiseksi. Samalla sääntely kuitenkin väljentää käyttötarkoitussidonnaisuuden periaatetta, mikä heikentää yksityisyyden ja viestinnän suojaa perusoikeuksien näkökulmasta.

Tiedustelumenetelmin hankitun tiedon luovutuksen oikeudellinen luonne – olipa kyse rikos-, henkilö- tai ilmiötiedosta – vaikuttaa siihen, millaisin edellytyksin tieto voidaan luovuttaa eteenpäin. Rikostorjuntaan luovutettavan tiedon osalta kaiken tiedon tulee kulkea palomuurisääntelyn läpi, jolloin korostuu rikoksen vakavuus- ja rangaistusmaksimivaatimus. Muuten kaikki tieto jaetaan vain henkilötietoihin ja muihin tietoihin, mikä vaikuttaa tietojen luovutuksiin muille tahoille kuin rikostorjuntaan. Henkilötiedon osalta korostuvat tiukat tietosuojasäännökset ja käyttötarkoitussidonnaisuus. Mitä yksilöidympää tieto on, sitä vahvemmin siihen kohdistuu yksityisyyden suojan tarve. Tutkimuksessa todetaan, että vaikka kansallinen turvallisuus on painava perusoikeusrajoituksen peruste, sen varjolla ei voida sivuuttaa oikeusvaltioperiaatetta tai yksilön oikeusturvaa. Tiedustelumenetelmien käyttöedellytykset ovat rikostorjuntaa väljemmät, minkä vuoksi tiedon siirtyminen viranomaisten välillä lisää riskiä poliisi- ja pakkokeinolain kiertämiseen. Uudistuksessa tulisi varmistaa, että tiedonluovutuksen rajat ja käyttötarkoitukset määritellään täsmällisesti ja että sääntely täyttää perustuslain asettamat rajoitusedellytykset.