Miksi nuori tekee itsemurhan : nuorten itsemurhat Suomessa 2020–2024
Alanko, Amanda; Kaurala, Elias (2025)
2025
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120934072
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025120934072
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä tarkastellaan alle 25-vuotiaiden tekemien itsemurhien kehitystä Suomessa vuosina 2020–2024. Työn avulla lisätään ymmärrystä nuorten itsemurhien taustatekijöistä, yleisimmistä tekotavoista sekä sukupuolittaisista eroista.
Tutkimus toteutetaan kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnetään aiempia kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia, virallisia tilastoja (Tilastokeskus, THL, WHO) sekä aiheeseen liittyviä raportteja ja julkaisuja. Menetelmän avulla kootaan ja tiivistetään olemassa oleva tutkimus-tieto, jonka pohjalta muodostetaan kokonaiskuva nuorten itsemurhista Suomessa. Aihetta käsitellään paljolti sosiaalisen ja yhteiskunnallisen näkökulman kautta, jossa korostuvat aikaisempiin opinnäytetöihin verrattuna enemmän nuoruuden kehitysvaiheen haasteet, mielenterveysongelmat ja psyykkinen kuormitus.
Tulosten perusteella itsemurhien määrä on Suomessa laskenut merkittävästi 1990-luvulta lähtien, mutta sen on yhä korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Eniten itsemurhia tehdään Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla. Tyypillisin itsemurhan tehnyt henkilö on edelleen keski-ikäinen mies, vaikka viime vuosina nuorten naisten itsemurhakuolleisuus on ollut hienoisessa kasvussa. Itsemurhien taustalla korostuvat mielenterveyden häiriöt, päihteiden käyttö, sosiaalinen eriarvoisuus ja elämän kriisitilanteet.
Poliisin näkökulmasta tutkimus korostaa moniammatillisen yhteistyön ja varhaisen puuttumisen merkitystä. Poliisi on usein ensimmäinen viranomainen, joka kohtaa itsemurhatilanteen tai siihen liittyvän kriisin, joten koulutuksella, toimintamalleilla ja yhteisöllisellä yhteistyöllä on keskeinen rooli itsemurhien ennaltaehkäisyssä.
Tutkimus toteutetaan kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, jossa hyödynnetään aiempia kotimaisia ja kansainvälisiä tutkimuksia, virallisia tilastoja (Tilastokeskus, THL, WHO) sekä aiheeseen liittyviä raportteja ja julkaisuja. Menetelmän avulla kootaan ja tiivistetään olemassa oleva tutkimus-tieto, jonka pohjalta muodostetaan kokonaiskuva nuorten itsemurhista Suomessa. Aihetta käsitellään paljolti sosiaalisen ja yhteiskunnallisen näkökulman kautta, jossa korostuvat aikaisempiin opinnäytetöihin verrattuna enemmän nuoruuden kehitysvaiheen haasteet, mielenterveysongelmat ja psyykkinen kuormitus.
Tulosten perusteella itsemurhien määrä on Suomessa laskenut merkittävästi 1990-luvulta lähtien, mutta sen on yhä korkeampi kuin muissa Pohjoismaissa. Eniten itsemurhia tehdään Pohjois- ja Itä-Suomen alueilla. Tyypillisin itsemurhan tehnyt henkilö on edelleen keski-ikäinen mies, vaikka viime vuosina nuorten naisten itsemurhakuolleisuus on ollut hienoisessa kasvussa. Itsemurhien taustalla korostuvat mielenterveyden häiriöt, päihteiden käyttö, sosiaalinen eriarvoisuus ja elämän kriisitilanteet.
Poliisin näkökulmasta tutkimus korostaa moniammatillisen yhteistyön ja varhaisen puuttumisen merkitystä. Poliisi on usein ensimmäinen viranomainen, joka kohtaa itsemurhatilanteen tai siihen liittyvän kriisin, joten koulutuksella, toimintamalleilla ja yhteisöllisellä yhteistyöllä on keskeinen rooli itsemurhien ennaltaehkäisyssä.