Varhaiskasvattajan rooli lapsen vuorovaikutuksen tukemisessa
Lampela, Greta; Perälä, Emmi; Tiisala, Susanna (2026)
Lampela, Greta
Perälä, Emmi
Tiisala, Susanna
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601151354
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601151354
Tiivistelmä
TIIVISTELMÄ
Opiskelijat Greta Lampela, Emmi Perälä & Susanna Tiisala
Varhaiskasvattajan rooli lapsen vuorovaikutuksen tukemisessa
33 sivua
Kevät, 2026
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Tutkintonimike Sosionomi AMK
Vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä, hyvinvoinnissa ja oppimisessa erityisesti varhaislapsuudessa. Laadukas ja sensitiivinen vuorovaikutus lapsen ja kasvattajan välillä luo perustan lapsen sosiaaliselle, emotionaaliselle ja kielelliselle kehitykselle sekä turvalliselle kiintymyssuhteelle. Puutteellinen tai epäjohdonmukainen vuorovaikutus voi puolestaan heikentää lapsen itsesäätelyä, vuorovaikutustaitoja ja myöhempää hyvinvointia.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella vuorovaikutuksen merkitystä varhaiskasvatuksessa erityisesti alle 3–vuotiaiden lasten näkökulmasta. Tavoitteena lisätä ymmärrystä, miten varhaiskasvattaja voi tukea lapsen vuorovaikutustaitojen kehittymistä arjen tilanteissa sekä millaisia vaikutuksia vuorovaikutuksen laadulla on lapsen hyvinvointiin ja oppimiseen. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja opinnäytetyöhön valikoitui viisi ajankohtaista kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta.
Tulokset osoittivat, että varhaiskasvattajan sensitiivisyys, emotionaalinen läsnäolo ja johdonmukainen vuorovaikutus ovat keskeisiä tekijöitä lapsen vuorovaikutustaitojen, itsesäätelyn ja turvallisuuden tunteen kehittymisessä. Erityisesti arjen tilanteen, kuten leikki, siirtymät ja hoitotilanteet, tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia vuorovaikutuksen tukemiseen. Laadukas vuorovaikutus vahvistaa lapsen osallisuuden kokemusta, tukee oppimista ja ehkäisee haastavaa käyttäytymistä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että vuorovaikutuksen laatu on keskeinen varhaiskasvatuksen pedagoginen tekijä, jonka kehittämiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota sekä yksilö- että työyhteisötasolla.
Asiasanat: varhaiskasvatus, varhainen vuorovaikutus, sensitiivinen vuorovaikutus, kiintymyssuhde, itsesäätely, lapsen kehitys
Opiskelijat Greta Lampela, Emmi Perälä & Susanna Tiisala
Varhaiskasvattajan rooli lapsen vuorovaikutuksen tukemisessa
33 sivua
Kevät, 2026
Diakonia-ammattikorkeakoulu
Tutkintonimike Sosionomi AMK
Vuorovaikutuksella on keskeinen merkitys lapsen kokonaisvaltaisessa kehityksessä, hyvinvoinnissa ja oppimisessa erityisesti varhaislapsuudessa. Laadukas ja sensitiivinen vuorovaikutus lapsen ja kasvattajan välillä luo perustan lapsen sosiaaliselle, emotionaaliselle ja kielelliselle kehitykselle sekä turvalliselle kiintymyssuhteelle. Puutteellinen tai epäjohdonmukainen vuorovaikutus voi puolestaan heikentää lapsen itsesäätelyä, vuorovaikutustaitoja ja myöhempää hyvinvointia.
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli tarkastella vuorovaikutuksen merkitystä varhaiskasvatuksessa erityisesti alle 3–vuotiaiden lasten näkökulmasta. Tavoitteena lisätä ymmärrystä, miten varhaiskasvattaja voi tukea lapsen vuorovaikutustaitojen kehittymistä arjen tilanteissa sekä millaisia vaikutuksia vuorovaikutuksen laadulla on lapsen hyvinvointiin ja oppimiseen. Opinnäytetyö toteutettiin kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, ja opinnäytetyöhön valikoitui viisi ajankohtaista kotimaista ja kansainvälistä tutkimusta.
Tulokset osoittivat, että varhaiskasvattajan sensitiivisyys, emotionaalinen läsnäolo ja johdonmukainen vuorovaikutus ovat keskeisiä tekijöitä lapsen vuorovaikutustaitojen, itsesäätelyn ja turvallisuuden tunteen kehittymisessä. Erityisesti arjen tilanteen, kuten leikki, siirtymät ja hoitotilanteet, tarjoavat merkittäviä mahdollisuuksia vuorovaikutuksen tukemiseen. Laadukas vuorovaikutus vahvistaa lapsen osallisuuden kokemusta, tukee oppimista ja ehkäisee haastavaa käyttäytymistä.
Opinnäytetyön johtopäätöksenä voidaan todeta, että vuorovaikutuksen laatu on keskeinen varhaiskasvatuksen pedagoginen tekijä, jonka kehittämiseen tulee kiinnittää entistä enemmän huomiota sekä yksilö- että työyhteisötasolla.
Asiasanat: varhaiskasvatus, varhainen vuorovaikutus, sensitiivinen vuorovaikutus, kiintymyssuhde, itsesäätely, lapsen kehitys
