Ikäihmisten yksinäisyyden ehkäisy ja osallisuuden lisääminen palveluohjauksen keinoin
Huhtala, Jenni (2026)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601181456
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601181456
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kyselytutkimuksen avulla selvittää ikäihmisten kokemaa yksinäisyyttä, sekä pohtia millaisin palveluohjauksen keinoin voitaisiin ehkäistä ikäihmisten yksinäisyyttä ja lisätä osallisuutta.
Opinnäytetyön tavoitteena on antaa palveluohjaajille työkaluja, millaisia keinoja ja mahdollisuuksia on käytettävissä ikäihmisten yksinäisyyden ehkäisemiseksi.
Aihe ikäihmisten yksinäisyys ja sen ehkäisy on ajankohtainen, ennaltaehkäisevien toimintamallien merkitys korostuu hyvinvointialueiden mittavien säästötoimenpiteiden myötä. Hallitusohjelman mukaan hallitus pyrkii hillitsemään hyvinvointialueiden kustannusten kasvua ensisijaisesti rakenteellisilla toimilla, kuten palvelurakenteen ja toimintatapojen kehittämisellä.
Opinnäytetyössä tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä eli kvantitatiivista tutkimusmenetelmää, jonka avulla kartoitettiin, kuinka yleistä yksinäisyyden kokemus on valitussa ikäryhmässä ja kuinka se ilmenee. Saatu aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin käyttäen kuvailevaa tilastollista analyysiä.
Vastaajat kokivat hyvinvointinsa pääosin myönteiseksi: terveydentila, toiveikkuus ja onnellisuus arvioitiin hyväksi, ja sosiaalinen tuki oli vahvaa. Yksinäisyyttä esiintyi jonkin verran, mutta se ei useimmilla rajoittanut arkea. Sosiaalinen osallistuminen oli aktiivista, ja arjen asioiden hoitaminen sujui omatoimisesti. Vaikuttamismahdollisuudet koettiin vähäisiksi, mikä osoittaa tarpeen kehittää osallistumisen rakenteita ja lisätä tietoisuutta vaikuttamisen tavoista.
Opinnäytetyön tavoitteena on antaa palveluohjaajille työkaluja, millaisia keinoja ja mahdollisuuksia on käytettävissä ikäihmisten yksinäisyyden ehkäisemiseksi.
Aihe ikäihmisten yksinäisyys ja sen ehkäisy on ajankohtainen, ennaltaehkäisevien toimintamallien merkitys korostuu hyvinvointialueiden mittavien säästötoimenpiteiden myötä. Hallitusohjelman mukaan hallitus pyrkii hillitsemään hyvinvointialueiden kustannusten kasvua ensisijaisesti rakenteellisilla toimilla, kuten palvelurakenteen ja toimintatapojen kehittämisellä.
Opinnäytetyössä tutkimusaineisto kerättiin kyselylomakkeen avulla. Tutkimusmenetelmänä käytettiin määrällistä eli kvantitatiivista tutkimusmenetelmää, jonka avulla kartoitettiin, kuinka yleistä yksinäisyyden kokemus on valitussa ikäryhmässä ja kuinka se ilmenee. Saatu aineisto analysoitiin kvantitatiivisin menetelmin käyttäen kuvailevaa tilastollista analyysiä.
Vastaajat kokivat hyvinvointinsa pääosin myönteiseksi: terveydentila, toiveikkuus ja onnellisuus arvioitiin hyväksi, ja sosiaalinen tuki oli vahvaa. Yksinäisyyttä esiintyi jonkin verran, mutta se ei useimmilla rajoittanut arkea. Sosiaalinen osallistuminen oli aktiivista, ja arjen asioiden hoitaminen sujui omatoimisesti. Vaikuttamismahdollisuudet koettiin vähäisiksi, mikä osoittaa tarpeen kehittää osallistumisen rakenteita ja lisätä tietoisuutta vaikuttamisen tavoista.