Liisan maan ihmeet
Pääjoki, Tarja (2008)
Satakunnan ammattikorkeakoulu
2008
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601271847
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202601271847
Tiivistelmä
Liisan ihmemaa aukesi, kun tämän kirjan tekijät kokoontuivat yhteispalaveriin kotiimme syyskuisena sunnuntaina 2007. Sain iloita yhteiseen hiileen puhaltavasta ryhmästä. Nimiehdotus tuli yksimieliseltä ryhmältä ja Ihmemaa alkoi sarastaa minulle. Näyttely herätti minussa leikkimisen vietin, joka tosin ei ole oikeastaan koskaan hävinnytkään. Johan Huizingan kirja – Leikkivä ihminen – on kulunut käsissä jo lapsuudesta. Aikuisena olen kuljettanut tyttäreni nuken Havaijille ja oman lapsuuden ”neekerinukkeni” Roosan katsomaan Rooman ihmeitä. Molempien seikkailuja olen myös valokuvannut.
Aistini aukenivat vaistonvaraisen tekemisen iloon. Keskityin ja hajaannuin. Keräämäni aarteet viekoittelivat minua ja karkasivat pois. Röykkiöitä, materiaa, herkkiä, hauraita seittejä, halusin kaiken uppoavan teoksiini. Se ei sentään onnistunut. Jäännös ei minulla noudata hävikin lakia. Materian määrä jostain syystä vain nousee eksponentiaalisesti. Myönteistä tekijälle kivut ja kolotukset ovat painuneet ajoittain taka-alalle.
Aistini aukenivat vaistonvaraisen tekemisen iloon. Keskityin ja hajaannuin. Keräämäni aarteet viekoittelivat minua ja karkasivat pois. Röykkiöitä, materiaa, herkkiä, hauraita seittejä, halusin kaiken uppoavan teoksiini. Se ei sentään onnistunut. Jäännös ei minulla noudata hävikin lakia. Materian määrä jostain syystä vain nousee eksponentiaalisesti. Myönteistä tekijälle kivut ja kolotukset ovat painuneet ajoittain taka-alalle.