Sairaanhoitajien ja sosionomien viestintäkeinot eri kieli- ja kulttuuritaustaisten asiakkaiden kanssa
Heikkilä, Satu; Termonen, Monica; Zhalnina, Daria (2026)
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603295198
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202603295198
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata sosiaali- ja terveysalan ammattilaisten käyttämiä viestintäkeinoja tilanteissa, joissa asiakkaalla ei ole yhteistä kieltä ammattilaisen kanssa tai yhteinen kielitaito on rajallinen. Tutkimuksen tavoitteena oli lisätä tietoa viestintään liittyvistä keskeisistä haasteista, käytössä olevista viestintäkeinoista sekä organisaatioiden viestintää tukevista käytännöistä, jotta saatua tietoa voidaan hyödyntää sosiaali- ja terveysalan työyhteisöissä viestinnän kehittämisessä
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena Webropol-alustalla. Kysely lähetettiin Satakunta International People’s Fair (SIPF) 2025-tapahtuman osallistujille, joiden sähköpostiosoitteet tilaaja toimitti kyselyn lähettämistä varten. Kysely lähetettiin 35 vastaanottajalle, joista 13 vastasi. Määrällinen aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin frekvensseinä ja prosenttiosuuksina, ja avoimet vastaukset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella keskeisimmät viestinnän haasteet liittyivät yhteisen kielen puuttumiseen, väärinymmärrysten riskiin sekä ammattisanaston vaikeuteen. Yleisimmin käytettyjä viestintäkeinoja olivat digitaaliset käännössovellukset, tulkkaus, nonverbaalinen viestintä, selkokieli sekä visuaaliset materiaalit. Monikielisiä ohjeita ja digitaalisia materiaaleja oli vastaajien mukaan laajasti saatavilla, mutta kulttuurisensitiiviseen kohtaamiseen liittyvä ohjeistus ja koulutus vaihtelivat organisaatioiden välillä.
Tulokset osoittavat, että monikielinen viestintä on keskeinen osa potilasturvallisuutta, yhdenvertaisuutta ja asiakaslähtöistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Monikielisen viestinnän kehittäminen edellyttää sekä ammattilaisten osaamisen vahvistamista että organisaatiotason ratkaisuja, kuten koulutusta, ohjeistuksia ja toimivia tulkkauspalveluja.
Asiasanat: monikielinen viestintä, kulttuurisensitiivisyys, potilasturvallisuus, tulkkaus, selkokieli
Opinnäytetyö toteutettiin kyselytutkimuksena Webropol-alustalla. Kysely lähetettiin Satakunta International People’s Fair (SIPF) 2025-tapahtuman osallistujille, joiden sähköpostiosoitteet tilaaja toimitti kyselyn lähettämistä varten. Kysely lähetettiin 35 vastaanottajalle, joista 13 vastasi. Määrällinen aineisto analysoitiin kuvailevin tilastollisin menetelmin frekvensseinä ja prosenttiosuuksina, ja avoimet vastaukset analysoitiin induktiivisen sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella keskeisimmät viestinnän haasteet liittyivät yhteisen kielen puuttumiseen, väärinymmärrysten riskiin sekä ammattisanaston vaikeuteen. Yleisimmin käytettyjä viestintäkeinoja olivat digitaaliset käännössovellukset, tulkkaus, nonverbaalinen viestintä, selkokieli sekä visuaaliset materiaalit. Monikielisiä ohjeita ja digitaalisia materiaaleja oli vastaajien mukaan laajasti saatavilla, mutta kulttuurisensitiiviseen kohtaamiseen liittyvä ohjeistus ja koulutus vaihtelivat organisaatioiden välillä.
Tulokset osoittavat, että monikielinen viestintä on keskeinen osa potilasturvallisuutta, yhdenvertaisuutta ja asiakaslähtöistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Monikielisen viestinnän kehittäminen edellyttää sekä ammattilaisten osaamisen vahvistamista että organisaatiotason ratkaisuja, kuten koulutusta, ohjeistuksia ja toimivia tulkkauspalveluja.
Asiasanat: monikielinen viestintä, kulttuurisensitiivisyys, potilasturvallisuus, tulkkaus, selkokieli