Päihdekuntoutujien kokemuksia diakonian päihderyhmätoiminnasta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää päihdekuntoutujien toipumista kahdessa Pieksämäen diakonisessa päihderyhmässä. Selvityksen pohjalta tehtiin tutkimus kahdessa eri toimipisteessä, haastattelututkimuksena. Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, missä määrin diakonisella toiminnalla ja yhteisöllisyydellä on vaikutusta yksilön kuntoutumiseen päihderiippuvuudesta ja helpottiko toiminta kuntoutujien arkea.

Opinnäytetyössä käytettiin kvalitatiivista tutkimusmenetelmää. Haastattelut toteutettiin anonyymisti yksilöhaastatteluna ja vastauksista tehtiin yhteenveto peilaamalla sitä tutkimuskirjallisuuteen. Haastattelut toteutettiin diakonisten virkistyspäivien aikana Nuuvinniemen leirikeskuksessa ja Pieksämäen diakonisessa äijäpiirissä.

Haastatteluun osallistui 13 kuntoutujaa. Haastattelujen tulosten mukaan diakoninen virkistystoiminta koettiin hyvin merkitykselliseksi ja hyvinvointia edistäväksi toiminnaksi sen vapaaehtoisuuden, vertaistuen ja vapaamuotoisuuden takia. Monille toiminta oli viikon kohokohta ja vertaistuen merkitys oli valtava. Yhdessä tekeminen ja keskusteleminen toisen samassa elämäntilanteessa olevan kanssa loi merkitystä kuntoutujille. Pienryhmästä oli muodostunut pieni yhteisö, jossa kukin uskaltaisi sanoa rehellisesti mielipiteensä ja tunnetilansa. Myös diakonin läsnäolo koettiin turvalliseksi ja luotettavaksi. Toiminnan koettiin auttavan päihteiden käytön vähentämisessä. Haastatteluissa nousivat esille toiminnan tärkeys ja toive sen jatkuvuudesta.

Haastattelun tulosten johtopäätöksenä voidaan todeta, että ryhmä koettiin iloa tuovaksi ja että eteenpäin on helpompi taivaltaa ja pysyä päihteettömänä, kun on yhteishenkeä ja kun muut ovat samassa tilanteessa. Yksilölle kasvaa haluun ottaa omasta tilastaan vastuun tulevaisuudessa. Jos toiminta lakkautettaisiin, se olisi monelle iso riski yksinäisyyteen ja päihteiden käyttöön.