Toipumista rakentamassa Mielenterveyskuntoutujien kokemuksia toipumisorientaatiosta ja hoitohenkilökunnan tuesta tuetussa asumisessa
Eskelinen, Elina (2026)
Eskelinen, Elina
2026
All rights reserved. This publication is copyrighted. You may download, display and print it for Your own personal use. Commercial use is prohibited.
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051712901
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026051712901
Tiivistelmä
Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää mielenterveyskuntoutujien toipumista edistäviä tekijöitä sekä toivon, merkityksellisyyden, voimavarojen ja osallisuuden kokemuksia toipumisprosessissa. Lisäksi selvitettiin asukkaiden kokemuksia työntekijöiltä saadusta tuesta. Tarkoituksena oli tuottaa työyhteisölle asiakaslähtöistä tietoa toipumisorientaation mukaisten menetelmien ja työkäytäntöjen kehittämiseksi. Tutkimus toteutettiin suuren suomalaisen kaupungin mielenterveyskuntoutujien tuetun asumisen yksikössä. Tutkimukseen osallistui yhdeksän haastateltavaa, jotka asuivat haastatteluiden ajankohtana yksikössä. Haastattelut toteutettiin yksilöhaastatteluina ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin avulla.
Tulosten perusteella toipumista edistivät erityisesti yhteisöllisyys, hoidollinen tuki, arjen rakenteet sekä yksilön sisäiset voimavarat. Turvallinen asumisympäristö ja sosiaalinen vuorovaikutus vähensivät yksinäisyyttä. Arjen rutiinit, merkityksellinen tekeminen ja toimiva lääkitys vahvistivat toimintakykyä. Toipuminen näyttäytyi yksilöllisenä prosessina, jota toivo ja merkityksellisyys tukivat. Toipumista hidastavina tekijöinä tunnistettiin turvattomuus, päihteet ja eristäytyminen. Osallisuus toteutui vahvimmin asuinyhteisössä, kehittämistarpeena näyttäytyi yhteiskunnallisen osallisuuden lisääminen. Henkilökunnan tuki koettiin keskeiseksi tekijäksi toipumisessa.
Johtopäätösten mukaan toipuminen on kokonaisvaltainen ja omalla painollaan etenevä prosessi, jossa korostuu yksilöllisten voimavarojen ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutus. Turvallinen asumisyhteisö, arjen rakenteet ja helposti saavutettava tuki ovat ratkaisevia toipumisen edistäjiä, kun taas turvattomuus, erilaiset riskitekijät ja yksinäisyys hidastavat prosessia. Tulokset osoittavat, että vaikka osallisuus toteutuu hyvin asumisyksikössä, kuntoutujien yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistaminen vaatii jatkossa kehittämistä.
Tulosten perusteella toipumista edistivät erityisesti yhteisöllisyys, hoidollinen tuki, arjen rakenteet sekä yksilön sisäiset voimavarat. Turvallinen asumisympäristö ja sosiaalinen vuorovaikutus vähensivät yksinäisyyttä. Arjen rutiinit, merkityksellinen tekeminen ja toimiva lääkitys vahvistivat toimintakykyä. Toipuminen näyttäytyi yksilöllisenä prosessina, jota toivo ja merkityksellisyys tukivat. Toipumista hidastavina tekijöinä tunnistettiin turvattomuus, päihteet ja eristäytyminen. Osallisuus toteutui vahvimmin asuinyhteisössä, kehittämistarpeena näyttäytyi yhteiskunnallisen osallisuuden lisääminen. Henkilökunnan tuki koettiin keskeiseksi tekijäksi toipumisessa.
Johtopäätösten mukaan toipuminen on kokonaisvaltainen ja omalla painollaan etenevä prosessi, jossa korostuu yksilöllisten voimavarojen ja ympäristötekijöiden yhteisvaikutus. Turvallinen asumisyhteisö, arjen rakenteet ja helposti saavutettava tuki ovat ratkaisevia toipumisen edistäjiä, kun taas turvattomuus, erilaiset riskitekijät ja yksinäisyys hidastavat prosessia. Tulokset osoittavat, että vaikka osallisuus toteutuu hyvin asumisyksikössä, kuntoutujien yhteiskunnallisen osallisuuden vahvistaminen vaatii jatkossa kehittämistä.
