”Että jotenkin semmonen yhteen hiileen puhaltaminen enemmän.” : Viittomakielentulkin ja viittomakielen ohjaajan roolit samoissa tilanteissa kuurosokean asiakkaan kanssa
Lohioja, Saija (2015)
Lohioja, Saija
Humanistinen ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505087066
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201505087066
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä selvitettiin viittomakielentulkkien ja viittomakielen ohjaajien rooleja toimittaessa samoissa tilanteissa kuurosokean asiakkaan kanssa. Tavoitteena oli saada tietoa tulkin ja ohjaajan rooleista nimenomaan heidän omasta näkökulmastaan. Tutkimuskysymyksillä pyrittiin saamaan vastauksia roolikysymyksen lisäksi viittomakielentulkkien ja viittomakielen ohjaajien yhteistyön kehityskohteista. Opinnäytetyön tilaajana oli Suomen Kuurosokeat ry ja työelämäohjaajana toimi kommunikaatiopäällikkö Riitta Lahtinen.
Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastattelut toteutettiin kahdelle viittomakielentulkille sekä kahdelle viittomakielen ohjaajalle vuoden 2015 tammi-helmikuussa.
Haastateltavien mukaan viittomakielentulkin ja viittomakielen ohjaajan keskinäisten roolien jaossa käytetään ohjenuoraa, jonka mukaan viittomakielen ohjaaja ohjaa ja viittomakielentulkki tulkkaa. Käytännössä keskinäiset roolit eivät ole näin mustavalkoisia, vaan niihin vaikuttavat useat eri seikat. Näitä ovat esimerkiksi tilanne itsessään, kuurosokea asiakas, viittomakielentulkin sekä viittomakielen ohjaajan persoonat ja sukupuoli.
Viittomakielen ohjaajien rooliin katsottiin kuuluvan enemmän kuvailua ja opastusta kuin tulkille. Kuitenkin taktiililla, kädestä käteen, viittomakielellä tapahtuva kuvailu sekä selkään kuvailu nimettiin tulkeille kuuluviksi tehtäviksi. Ohjaaja hoitaa pääasiallisesti ruokailut, tauot sekä vessakäynnit, kun taas viittomakielentulkki keskittyy kielelliseen tulkkaukseen. Jos ohjaaja ei ole paikalla, tulkki joustaa usein omassa roolissaan. Tästä syystä ohjaajan läsnäolo koettiin tulkkien taholta omaa työtä helpottavaksi seikaksi. Tulkkien ja ohjaajien välistä yhteistyötä voidaan pitää moniammatillisena.
Yhteistyön kehityskohteeksi haastateltavat nimesivät muun muassa koulutustahojen välisen yhteistyön. Opiskeluaikana alkava yhteistyö ja –toiminta edesauttaisi ammattiryhmiä lisäämään tietoisuutta toisistaan ja työnkuvasta. Myös ammattiyhdistystasolle toivottiin yhteistyötä esimerkiksi erilaisten yhteisten tilaisuuksien ja tapahtumien muodossa. Viittomakielentulkin ja etenkin viittomakielen ohjaajan työnkuvasta sekä yhteistyömahdollisuuksista tiedottaminen yleisellä tasolla sekä asiakkaiden keskuudessa koettiin myös tärkeäksi kehityskohteeksi. Tuloksista esiin nousi tarve kirjallisille yhteistyöohjeille, joista koettiin olevan hyötyä tarkoituksenmukaisemman yhteistyön luomisessa.
Viittomakielentulkkien ja viittomakielen ohjaajien keskinäisiä rooleja samoissa asiakastilanteissa ei ole tutkittu aiemmin. Opinnäytetyö on työelämälähtöinen ja aiheeltaan ajankohtainen. Työtä voidaan hyödyntää viittomakielentulkkien ja viittomakielen ohjaajien koulutuksessa sekä yhteistyön kehittämisessä.
Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastattelut toteutettiin kahdelle viittomakielentulkille sekä kahdelle viittomakielen ohjaajalle vuoden 2015 tammi-helmikuussa.
Haastateltavien mukaan viittomakielentulkin ja viittomakielen ohjaajan keskinäisten roolien jaossa käytetään ohjenuoraa, jonka mukaan viittomakielen ohjaaja ohjaa ja viittomakielentulkki tulkkaa. Käytännössä keskinäiset roolit eivät ole näin mustavalkoisia, vaan niihin vaikuttavat useat eri seikat. Näitä ovat esimerkiksi tilanne itsessään, kuurosokea asiakas, viittomakielentulkin sekä viittomakielen ohjaajan persoonat ja sukupuoli.
Viittomakielen ohjaajien rooliin katsottiin kuuluvan enemmän kuvailua ja opastusta kuin tulkille. Kuitenkin taktiililla, kädestä käteen, viittomakielellä tapahtuva kuvailu sekä selkään kuvailu nimettiin tulkeille kuuluviksi tehtäviksi. Ohjaaja hoitaa pääasiallisesti ruokailut, tauot sekä vessakäynnit, kun taas viittomakielentulkki keskittyy kielelliseen tulkkaukseen. Jos ohjaaja ei ole paikalla, tulkki joustaa usein omassa roolissaan. Tästä syystä ohjaajan läsnäolo koettiin tulkkien taholta omaa työtä helpottavaksi seikaksi. Tulkkien ja ohjaajien välistä yhteistyötä voidaan pitää moniammatillisena.
Yhteistyön kehityskohteeksi haastateltavat nimesivät muun muassa koulutustahojen välisen yhteistyön. Opiskeluaikana alkava yhteistyö ja –toiminta edesauttaisi ammattiryhmiä lisäämään tietoisuutta toisistaan ja työnkuvasta. Myös ammattiyhdistystasolle toivottiin yhteistyötä esimerkiksi erilaisten yhteisten tilaisuuksien ja tapahtumien muodossa. Viittomakielentulkin ja etenkin viittomakielen ohjaajan työnkuvasta sekä yhteistyömahdollisuuksista tiedottaminen yleisellä tasolla sekä asiakkaiden keskuudessa koettiin myös tärkeäksi kehityskohteeksi. Tuloksista esiin nousi tarve kirjallisille yhteistyöohjeille, joista koettiin olevan hyötyä tarkoituksenmukaisemman yhteistyön luomisessa.
Viittomakielentulkkien ja viittomakielen ohjaajien keskinäisiä rooleja samoissa asiakastilanteissa ei ole tutkittu aiemmin. Opinnäytetyö on työelämälähtöinen ja aiheeltaan ajankohtainen. Työtä voidaan hyödyntää viittomakielentulkkien ja viittomakielen ohjaajien koulutuksessa sekä yhteistyön kehittämisessä.