”Että jotenkin semmonen yhteen hiileen puhaltaminen enemmän.” : Viittomakielentulkin ja viittomakielen ohjaajan roolit samoissa tilanteissa kuurosokean asiakkaan kanssa

Abstract

Tässä opinnäytetyössä selvitettiin viittomakielentulkkien ja viittomakielen ohjaajien rooleja toimittaessa samoissa tilanteissa kuurosokean asiakkaan kanssa. Tavoitteena oli saada tietoa tulkin ja ohjaajan rooleista nimenomaan heidän omasta näkökulmastaan. Tutkimuskysymyksillä pyrittiin saamaan vastauksia roolikysymyksen lisäksi viittomakielentulkkien ja viittomakielen ohjaajien yhteistyön kehityskohteista. Opinnäytetyön tilaajana oli Suomen Kuurosokeat ry ja työelämäohjaajana toimi kommunikaatiopäällikkö Riitta Lahtinen.

Tutkimus oli kvalitatiivinen eli laadullinen. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoituja teemahaastatteluja. Haastattelut toteutettiin kahdelle viittomakielentulkille sekä kahdelle viittomakielen ohjaajalle vuoden 2015 tammi-helmikuussa.

Haastateltavien mukaan viittomakielentulkin ja viittomakielen ohjaajan keskinäisten roolien jaossa käytetään ohjenuoraa, jonka mukaan viittomakielen ohjaaja ohjaa ja viittomakielentulkki tulkkaa. Käytännössä keskinäiset roolit eivät ole näin mustavalkoisia, vaan niihin vaikuttavat useat eri seikat. Näitä ovat esimerkiksi tilanne itsessään, kuurosokea asiakas, viittomakielentulkin sekä viittomakielen ohjaajan persoonat ja sukupuoli.

Viittomakielen ohjaajien rooliin katsottiin kuuluvan enemmän kuvailua ja opastusta kuin tulkille. Kuitenkin taktiililla, kädestä käteen, viittomakielellä tapahtuva kuvailu sekä selkään kuvailu nimettiin tulkeille kuuluviksi tehtäviksi. Ohjaaja hoitaa pääasiallisesti ruokailut, tauot sekä vessakäynnit, kun taas viittomakielentulkki keskittyy kielelliseen tulkkaukseen. Jos ohjaaja ei ole paikalla, tulkki joustaa usein omassa roolissaan. Tästä syystä ohjaajan läsnäolo koettiin tulkkien taholta omaa työtä helpottavaksi seikaksi. Tulkkien ja ohjaajien välistä yhteistyötä voidaan pitää moniammatillisena.

Yhteistyön kehityskohteeksi haastateltavat nimesivät muun muassa koulutustahojen välisen yhteistyön. Opiskeluaikana alkava yhteistyö ja –toiminta edesauttaisi ammattiryhmiä lisäämään tietoisuutta toisistaan ja työnkuvasta. Myös ammattiyhdistystasolle toivottiin yhteistyötä esimerkiksi erilaisten yhteisten tilaisuuksien ja tapahtumien muodossa. Viittomakielentulkin ja etenkin viittomakielen ohjaajan työnkuvasta sekä yhteistyömahdollisuuksista tiedottaminen yleisellä tasolla sekä asiakkaiden keskuudessa koettiin myös tärkeäksi kehityskohteeksi. Tuloksista esiin nousi tarve kirjallisille yhteistyöohjeille, joista koettiin olevan hyötyä tarkoituksenmukaisemman yhteistyön luomisessa.

Viittomakielentulkkien ja viittomakielen ohjaajien keskinäisiä rooleja samoissa asiakastilanteissa ei ole tutkittu aiemmin. Opinnäytetyö on työelämälähtöinen ja aiheeltaan ajankohtainen. Työtä voidaan hyödyntää viittomakielentulkkien ja viittomakielen ohjaajien koulutuksessa sekä yhteistyön kehittämisessä.

The purpose of this Thesis was to examine the roles of the sign language interpreters and sign language instructors in the same situations with the deaf-blind customer. The objective was to gather information about the roles of the interpreter and the instructor from their point of view. The objective of the research questions, was also to find out development areas of the collaboration between sign language interpreters and instructors. The Thesis was commissioned by The Finnish Deafblind Association. Head of communication unit Riitta Lahtinen acted as Mentor.

The study was qualitative. The material was collected by two sign language interpreters and two sign language instructors of the individual theme interviews. The interviews were made between January 2015 and February 2015.

The guideline is that the sign language instructor takes care of the instructing and the interpreter handles the interpreting. In practice the division of the role is not so tight. For example the certain situation, the deaf-blind customer, the personalities and sex of the interpreter and the instructor may have effect on the roles.

The research revealed that the role of the sign language instructor includes more descriptioning and guiding than the sign language interpreter. However when using tactile sign language the descriptioning or drawing the receiver’s back the descriptioning is the interpreter’s task. The instructor takes care of the lunch or other breaks and toilet visits, when the sign language interpreter focuses on the interpreting. If the instructor is not present the interpreter has to be flexible in his/her role. For this reason the interpreters felt it easier if the instructor was present. Cooperation between interpreters and instructors can be seen as multi-professional.

As development area the interviewees named collaboration between educational institutions. It would increase knowledge if the collaboration started already during the studenthood. Also collaboration between labor unions was mentioned as development area as well as sharing information about the work nature of the sign language interpreters and the sign language instructors both generally and among customers. There would be need for written collaboration guide.

The roles between sign language interpreters and instructors in customer situations have not been researched before. The research is necessary and timely. This research can be exploited in sign language interpreters and instructors education and development of collaboration.