MUISTISAIRAAN POTILAAN ELÄMÄN LOPPUVAIHEEN HOITOTYÖN KEHITTÄMINEN MYLLYPUISTOSAIRAALASSA

Abstract

Pihlaja, Suvi. Muistisairaan potilaan elämän loppuvaiheen hoitotyön kehittäminen Myllypuistosairaalassa. Diak, kevät 2015, 109 s., 7 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Terveyden edistämisen koulutusohjelma, sairaanhoitaja, ylempi AMK.

Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on kuolevan muistisairaan potilaan ja hänen läheistensä hyvän elämänlaadun tukeminen. Opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää muistisairaan potilaan elämän loppuvaiheen hoitoa Myllypuistosairaalassa osastoilla 4 ja 5 luomalla yhteinen toimintamalli potilaan ja potilaan omaisen kanssa käytäviin hoitolinjakeskusteluihin. Hoitolinjakeskusteluiden toimintamallin kehittäminen tapahtui kevään 2014 aikana pienryhmätapaamisissa, johon osallistui 7 hoitajaa Myllypuisto-sairaalasta. Kehittämisprojekti sisälsi myös perehdytyksen hoitolinjakeskustelun toimintamallin toteutukseen, kyselyn 15 potilaan omaisille sekä 2 pienryhmähaastattelua Myllypuistosairaalan hoitajille, joihin osallistui yhteensä 7 hoitajaa. Tiedonkeruun tavoitteena oli saada palautetta muistisairaan potilaan loppuvaiheen hoidosta, kehittämisehdotuksista, vuorovaikutuksesta omaisten ja henkilökunnan kesken sekä kokemuksia hoitolinjakeskusteluista. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysillä.

Omaiset kokivat tärkeäksi osallistumisen mahdollisuuden potilaan loppuvaiheen hoidon suunnitteluun. Hoitajat taas kokivat hoitolinjakeskusteluissa yhdessä sovittujen asioiden tuovan turvaa potilaan hoidon suunnittelulle. Hoitolinjakeskusteluiden kehittämisehdotuksiksi nousivat keskusteluiden ajankohdan varhaisempi toteutuminen potilaan itsemääräämisoikeuden näkökulmasta esimerkiksi jo kotihoidossa, aiheesta esitteen tekeminen omaisille päätöksenteon tueksi sekä elämän loppuvaiheen hoidon suunnittelusta tiedon jakaminen niissä yksiköissä tai vastaanotoilla joissa muistisairaat käyvät.

Potilaiden omaiset olivat pääosin tyytyväisiä potilaan saamaan hoitoon. Omaisten mukaan hoidossa huomioitiin hyvin potilaiden erilaisia tarpeita ja toiveita sekä kivunhoito oli riittävää. Omaiset olivat saaneet hyvin tietoa, etenkin potilaan loppuvaiheen hoitoon liittyvistä asioista. Osa omaisista koki, että tietoa saa pääosin vain kyselemällä. Hoitajien näkökulmasta potilaan kivun hoidossa oli osittain parannettavaa.

Potilaan loppuvaiheen hoidon yhtenä kehittämisehdotuksena oli potilaan saama virikkeellinen toiminta omaisten ja hoitajien näkökulmasta. Hoitajat kokivat, että virikkeellisen toiminnan järjestäminen nykyisillä resursseilla on haasteellista. Hoitajat toivat haastatteluissa esille potilaiden ja omaisten toiveiden toteuttamisen tärkeyden, jota voitaisiin vahvistaa esimerkiksi vapaaehtoisten tai opiskelijoiden avulla. Vapaaehtoiset voisivat myös tukea kuolevan potilaan vierihoitoa, jota ei kyetty nykyisillä resursseilla toteuttamaan.

The aim of this thesis is to support the good quality of life of a dying patient with dementia and that of his/her loved ones. The purpose of this thesis was to improve the palliative care of a patient with dementia in the wards 4 and 5 in Myllypuistosairaala by creating a standard procedure for care policy talks with patients and their relatives. The development of the standard procedure for care policy talks took place in group meetings during spring 2014. 7 members of the staff working in Myllypuistosairaala participated. The development project also included an introduction to the implementation of the procedure, a questionnaire that was given to 15 patients’ relatives and 2 group interviews with 7 members of the staff working in Myllypuistosairaala. The purpose of the data collection was to get feedback on the palliative care of a patient with dementia, development suggestions, interaction between relatives and the staff and experiences with care policy talks. The data was analyzed by content.

The loved ones thought that it was important to be able to take part in the planning of the palliative care of the patient. The staff on the other hand felt that it brought safety into the planning that things had been together agreed on during the care policy talks. Development suggestions for the care policy talks that emerged were from the perspective of self-determination for the talks to take place at an earlier point of time, for example during home care already, making a brochure for the loved ones to support them with the decision-making and spreading knowledge on planning the end of life care in the units or surgeries dealing with patients with dementia.

The relatives were mainly satisfied with the care that the patients received. According to the relatives the varied needs and wishes of the patients were well taken into consideration and the pain relief was sufficient. The relatives had received plenty of information, especially regarding the care in terminal phase. Some of the relatives felt that they mainly received information by asking. From the staff’s perspective the pain relief needed to be improved on in part.

One aspect of the palliative care that needed improvement from the loved ones’ and staff’s point of view were the stimulating activities that the patients received. The staff felt that it is challenging to organize stimulating activities with the current resources. The staff highlighted in the interviews the importance of fulfilling the wishes that the patients and their loved ones have. This could be better achieved for example with the help of volunteers and students. Volunteers could also help with the rooming-in care of a dying patient that couldn’t be put into practice with the current resources.