"Jumala ei kaipaa small talkia" : psykoosin sairastaneiden kokemuksia hengellisyyden merkityksestä, vaikutuksista hyvinvointiin ja kohtaamisesta hoitotyössä
Hietala, Aura-Maaria (2015)
Hietala, Aura-Maaria
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015

Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015082614131
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015082614131
Tiivistelmä
Hietala, Aura. ”Jumala ei kaipaa small talkia.” Psykoosin sairastaneiden kokemuksia hengellisyyden merkityksestä, vaikutuksista hyvinvointiin ja kohtaamisesta hoitotyössä. Helsinki, syksy 2015, 153 s., 6 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, hoitotyön koulutusohjelma, diakonisen hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK) + diakonissa.
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hengellisyyden merkitystä psykoosiin sairastuneille, heidän kokemuksiaan sen vaikutuksista hyvinvointiinsa sekä heidän kokemuksiaan hengellisyyden kohtaamisesta hoitotyössä. Tavoitteina oli tuoda esille sairastuneiden omaa näkökulmaa, auttaa ymmärtämään sitä ja tuottaa tietoa hengellisyyden merkityksestä hoitotyön tueksi. Osallistujat saivat itse määritellä, mitä tarkoittivat hengellisyydellä. Useimmille se tarkoitti kristillisyyttä.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluilla ja samasta aiheesta kerätyillä kirjoitelmilla. Haastateltavat saatiin Malmin seurakunnan ja Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry:n kautta. Kirjoitelmat koottiin internetissä Tukinet-verkkosivuston kautta. Haastatteluja tehtiin viisi ja kirjoitelmia tuli 12, joista kahdeksan otettiin mukaan tutkimukseen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä ja osin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Hengellisyys merkitsi eri asioita eri tutkittaville. Useimmille se oli tärkeä ja olennainen osa elämää. Sen koettiin merkitsevän eri tavoin mahdollisuutta merkitykselliseen, suojattuun, ymmärrettävään ja toisaalta ahdistavaan olemassaoloon. Positiivisia merkityksiä kuvattiin enemmän. Huonossa kunnossa ollessa hengellisyys merkitsi yliluonnollisen tuen etsimistä, yhteyttä yliluonnollisen kanssa, keinoa selittää kokemuksia, voinnin huonontajaa, voinnin parantajaa ja korostuneen tärkeää asiaa. Tutkittavat kokivat hengellisyyden vaikuttavan hyvinvointiinsa sekä tukien että kuormittaen sitä. Vointiin vaikuttaviksi tekijöiksi kuvattiin uskoontulo, uskomukset, yliluonnollinen maailma, hengellinen toiminta, hengelliset ihmissuhteet ja hengellisyyden rajoittaminen. Positiivisia vaikutuksia kuvattiin enemmän. Tutkittavilla oli myönteisiä, kielteisiä ja neutraaleja kokemuksia hengellisyyden kohtaamisesta hoitotyössä. Tutkittavat toivoivat hengellisyyden kohtaamiselta turvallisia rajoja, luottamusta luovaa asennoitumista potilaaseen, käsittelyn mahdollistavaa asennoitumista hengellisyyteen, yhteyttä ja ymmärrystä rakentavaa vuorovaikutusta sekä potilaan tukemista.
Tulosten perusteella osa psykoosiin sairastuneista kokee hengellisyyden tärkeäksi elämässään ja vointiinsa vaikuttavaksi tekijäksi, ja toivoo sen käsittelyä hoitajan kanssa. Hoitajan on ilmeisesti mahdollista kohdata hengellisyyttä joko sairastuneen hyvinvointia tukien tai kuormittaen. Aiheen käsittelyn tulee olla potilaslähtöistä. Toimiva tapa voisi olla keskustelu, jossa pyritään ymmärtämään hengellisyyden merkityksiä sairastuneelle. Aihe kaipaa kuitenkin lisää tutkimusta.
Asiasanat: psykoosit, hengellisyys, uskonto, hyvinvointi, kokemukset, hoitotyö
Opinnäytetyön tarkoituksena oli kuvata hengellisyyden merkitystä psykoosiin sairastuneille, heidän kokemuksiaan sen vaikutuksista hyvinvointiinsa sekä heidän kokemuksiaan hengellisyyden kohtaamisesta hoitotyössä. Tavoitteina oli tuoda esille sairastuneiden omaa näkökulmaa, auttaa ymmärtämään sitä ja tuottaa tietoa hengellisyyden merkityksestä hoitotyön tueksi. Osallistujat saivat itse määritellä, mitä tarkoittivat hengellisyydellä. Useimmille se tarkoitti kristillisyyttä.
Opinnäytetyö oli kvalitatiivinen tutkimus, joka toteutettiin teemahaastatteluilla ja samasta aiheesta kerätyillä kirjoitelmilla. Haastateltavat saatiin Malmin seurakunnan ja Espoon mielenterveysyhdistys EMY ry:n kautta. Kirjoitelmat koottiin internetissä Tukinet-verkkosivuston kautta. Haastatteluja tehtiin viisi ja kirjoitelmia tuli 12, joista kahdeksan otettiin mukaan tutkimukseen. Aineisto analysoitiin aineistolähtöisellä ja osin teoriaohjaavalla sisällönanalyysilla.
Hengellisyys merkitsi eri asioita eri tutkittaville. Useimmille se oli tärkeä ja olennainen osa elämää. Sen koettiin merkitsevän eri tavoin mahdollisuutta merkitykselliseen, suojattuun, ymmärrettävään ja toisaalta ahdistavaan olemassaoloon. Positiivisia merkityksiä kuvattiin enemmän. Huonossa kunnossa ollessa hengellisyys merkitsi yliluonnollisen tuen etsimistä, yhteyttä yliluonnollisen kanssa, keinoa selittää kokemuksia, voinnin huonontajaa, voinnin parantajaa ja korostuneen tärkeää asiaa. Tutkittavat kokivat hengellisyyden vaikuttavan hyvinvointiinsa sekä tukien että kuormittaen sitä. Vointiin vaikuttaviksi tekijöiksi kuvattiin uskoontulo, uskomukset, yliluonnollinen maailma, hengellinen toiminta, hengelliset ihmissuhteet ja hengellisyyden rajoittaminen. Positiivisia vaikutuksia kuvattiin enemmän. Tutkittavilla oli myönteisiä, kielteisiä ja neutraaleja kokemuksia hengellisyyden kohtaamisesta hoitotyössä. Tutkittavat toivoivat hengellisyyden kohtaamiselta turvallisia rajoja, luottamusta luovaa asennoitumista potilaaseen, käsittelyn mahdollistavaa asennoitumista hengellisyyteen, yhteyttä ja ymmärrystä rakentavaa vuorovaikutusta sekä potilaan tukemista.
Tulosten perusteella osa psykoosiin sairastuneista kokee hengellisyyden tärkeäksi elämässään ja vointiinsa vaikuttavaksi tekijäksi, ja toivoo sen käsittelyä hoitajan kanssa. Hoitajan on ilmeisesti mahdollista kohdata hengellisyyttä joko sairastuneen hyvinvointia tukien tai kuormittaen. Aiheen käsittelyn tulee olla potilaslähtöistä. Toimiva tapa voisi olla keskustelu, jossa pyritään ymmärtämään hengellisyyden merkityksiä sairastuneelle. Aihe kaipaa kuitenkin lisää tutkimusta.
Asiasanat: psykoosit, hengellisyys, uskonto, hyvinvointi, kokemukset, hoitotyö