Kokevatko transsukupuoliset syrjintää terveydenhuollossa?
Ben Aziza, Sabrine; Kalliomäki, Petri (2015)
Ben Aziza, Sabrine
Kalliomäki, Petri
Diakonia-ammattikorkeakoulu
2015
Creative Commons Attribution-NonCommercial-NoDerivs 1.0 Suomi
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092214803
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015092214803
Tiivistelmä
Ben Aziza, Sabrine & Kalliomäki, Petri. Kokevatko transsukupuoliset syrjintää terveydenhuollossa? Helsinki, syksy 2015, 72s., 5 liitettä. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Hoitotyön koulutusohjelma, hoitotyön suuntautumisvaihtoehto, sairaanhoitaja (AMK).
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, kokevatko transsukupuoliset syrjintää terveydenhuollossa. Terveydenhuolto jaettiin tutkimuksessa perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Ristiintaulukoinnilla selvitettiin oliko näiden instanssien välillä eroavaisuuksia.
Työn lähteinä käytettiin sekä suomalaisia että kansainvälisiä tutkimuksia transsukupuolisista. Lisäksi käsitteiden määrittelyssä käytettiin suomalaista aineistoa ja kirjallisuutta syrjinnästä, transsukupuolisuudesta ja terveydenhuollosta.
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen tutkimus. Perusotanta käsitti transsukupuoliseksi tai transgenderiksi itsensä määrittelevät henkilöt. Tutkimus suoritettiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että väittämiä. Kysely toteutettiin ajalla 27.2–30.4.2015 webropolin avulla. Tulokset analysoitiin Excelin avulla.
Tulosten mukaan enemmistö vastaajista ei ollut kokenut varsinaista syrjintää terveydenhuollossa. Kuitenkin suhteellisen moni oli kokenut tahatonta syrjintää välttelyn, termistön ja liiallisen uteliaisuuden muodossa. Syrjintää tapahtui enemmän perusterveydenhuollossa, kuin erikoissairaanhoidossa. Tosin perusterveydenhuollossa syrjinnän koettiin olevan useammin tahatonta, kuin erikois-sairaanhoidossa. Vastaajista lähes kaikki olivat sitä mieltä, että esitteet ja lomakkeet olivat sukupuolinormatiivisia. Tuloksista kävi ilmi, että suuri osa vastaajista pelkäsi suoranaista syrjintää enemmän, kuin mitä sitä todellisuudessa mahdollisesti tapahtui.
Johtopäätöksenä todettiin, että syrjintä on pääasiassa tahatonta ja johtuu hoito-henkilökunnan tietämättömyydestä ja koulutuksen puutteesta. Tästä syystä nähdään, että tarvetta lisäkoulutukselle olisi.
Asiasanat: transsukupuolisuus, seksuaalivähemmistöt, syrjintä, terveydenhuolto, erikoissairaanhoito, kvantitatiivinen tutkimus
Opinnäytetyön tarkoituksena oli tutkia, kokevatko transsukupuoliset syrjintää terveydenhuollossa. Terveydenhuolto jaettiin tutkimuksessa perusterveydenhuoltoon ja erikoissairaanhoitoon. Ristiintaulukoinnilla selvitettiin oliko näiden instanssien välillä eroavaisuuksia.
Työn lähteinä käytettiin sekä suomalaisia että kansainvälisiä tutkimuksia transsukupuolisista. Lisäksi käsitteiden määrittelyssä käytettiin suomalaista aineistoa ja kirjallisuutta syrjinnästä, transsukupuolisuudesta ja terveydenhuollosta.
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen tutkimus. Perusotanta käsitti transsukupuoliseksi tai transgenderiksi itsensä määrittelevät henkilöt. Tutkimus suoritettiin strukturoidulla kyselylomakkeella, joka sisälsi sekä monivalintakysymyksiä että väittämiä. Kysely toteutettiin ajalla 27.2–30.4.2015 webropolin avulla. Tulokset analysoitiin Excelin avulla.
Tulosten mukaan enemmistö vastaajista ei ollut kokenut varsinaista syrjintää terveydenhuollossa. Kuitenkin suhteellisen moni oli kokenut tahatonta syrjintää välttelyn, termistön ja liiallisen uteliaisuuden muodossa. Syrjintää tapahtui enemmän perusterveydenhuollossa, kuin erikoissairaanhoidossa. Tosin perusterveydenhuollossa syrjinnän koettiin olevan useammin tahatonta, kuin erikois-sairaanhoidossa. Vastaajista lähes kaikki olivat sitä mieltä, että esitteet ja lomakkeet olivat sukupuolinormatiivisia. Tuloksista kävi ilmi, että suuri osa vastaajista pelkäsi suoranaista syrjintää enemmän, kuin mitä sitä todellisuudessa mahdollisesti tapahtui.
Johtopäätöksenä todettiin, että syrjintä on pääasiassa tahatonta ja johtuu hoito-henkilökunnan tietämättömyydestä ja koulutuksen puutteesta. Tästä syystä nähdään, että tarvetta lisäkoulutukselle olisi.
Asiasanat: transsukupuolisuus, seksuaalivähemmistöt, syrjintä, terveydenhuolto, erikoissairaanhoito, kvantitatiivinen tutkimus