Päästä paperille, paperilta ruudulle. : Lyhytelokuvan käsikirjoittaminen ja ohjaaminen

Abstract

Opinnäytetyö Päästä paperille, paperilta ruudulle käsittelee lyhytelokuvan luomisen haasteita ohjaaja-käsikirjoittajan näkökulmasta. Elokuva on useiden ihmisten yhdessä luoma taideteos, mutta onko käsikirjoittaja-ohjaajan mahdollista pysyä uskollisena alkuperäiselle visiolleen tilanteessa, jossa jokainen tuotannon henkilö omaa vahvan mielipiteen oman tehtävänsä toteuttamisesta. Opinnäytetyö koostuu produktiivisesta osasta, Yleisönosastolta poimittua –lyhytelokuvasta, sekä kirjallisesta osiosta, joka kuvailee tuotannon eri vaiheita ohjaaja-käsikirjoittajan näkökulmasta ja syventyy tuotannon aikana tehtyihin taiteellisiin valintoihin ja peilaa tehtyjä valintoja elokuvaa käsittelevään kirjallisuuteen.

Käsikirjoittamien on vapaata ja sitä rajoittaa vain kirjoittajan mielikuvitus. Elokuvatuotanto on täynnä käytännön haasteita. Käsikirjoittaja-ohjaaja on osallisena näissä molemmissa, toisistaan hyvin erilaisissa, tuotannon vaiheissa ja Yleisönosastolta Poimittua –lyhytelokuvan tapauksessa aktiivisesti mukana myös muissa esi-, ja jälkituotannon vaiheissa. Tämän opinnäytetyön käy läpi tuotannon eri työvaiheet ohjaaja-käsikirjoittajan näkökulmasta siinä määrin, jossa hän aktiivisesti otti eri vaiheisiin osaa. Haasteista ei ole pulaa työskennellessä amatöörinäyttelijöiden kanssa, elokuvassa, joka toteutetaan opiskelijavoimin lähes nollabudjetilla.

Käsikirjoitusta kirjoittaessa tarvitsee vahvan näkemyksen lopputuloksesta, mutta tuotannon aikana kymmenet ihmiset antavat mielipiteensä miten elokuva tulisi toteuttaa. Ohjaajalla on vastuu työskennellä muun muassa kuvaajan, leikkaajan ja säveltäjän kanssa, ottaa vastaan heidän ammattitaitoiset mielipiteensä ja lopulta päättää mitkä ovat lopulliseen elokuvaan päätyvät ratkaisut. Omasta näkemyksestä tulee joustaa paremman lopputuloksen nimissä. Elokuva on enemmän kuin tekijöidensä erinäisten taitojen summa. Kaikkien taidot ja työpanos on tärkeää, mutta ne eivät ole se mikä jää elämään, vaan lopputulos – valmis elokuva. Taide on tärkeämpää kuin taiteilija sen takana.

Out of the head onto paper, from paper to screen is a thesis about writing and directing a short film and the challenges of staying true to one’s vision during a production of a film that is a piece of art created by several people, who all have a clear vision of how their individual fields should be handled. The thesis consists of a productive part, Yleisönosastolta Poimittua –short film and the written part that describes the production from the point of view of a very involved writer-director and delves into the artistic choices made during the production and mirrors those choices with academic studies written about the field of film.

Screenwriting is free, abstract and without boundaries where as film production is filled with obstacles to overcome. A writer-director is involved in these vastly different fields and in the case of Yleisönosastolta Poimittua also actively involved in the pre- and post-production of the film. The main focus of the thesis is on the work taken on by the director in the production of Yleisönosastolta Poimittua and that work spans from the very first inception of the idea to the finished film and everything in between. Challenges of directing amateur actors in the film executed by students with next to no money is not the easiest of obstacles to overcome, but now the film is done.

While writing a screenplay one needs to have a clear vision of the finished product, but during the actual production tens of people give their input on how they would execute their own vision based on the screenplay. The director has the responsibility of working with the director of photography, the editor and even the composer, just to name a few, and by taking into account their expertise in their own fields the director chooses the best ideas and the final film is something that is more than the original screenplay. A film is a collaborative piece of art that is more than the sum of its parts or the individual skills of the filmmakers. All those skills are required but in the end it is the film that will live on, not the individual efforts of each person creating it. The art is more important than the artist.