Kerronnan keinot digitaalisissa peleissä

Abstract

Opinnäytetyössäni kartoitan kerronnan teoriaa ja digitaalisissa peleissä käytettyjä kerronnan välineitä. Henkilökohtaisena motiivinani oli opinnäytetyön kirjoittamisen myötä tarkastella kahden ammattini, teatteri-ilmaisun ohjaajan ja pelisuunnittelija & -tuottajan, kohtaamispisteitä. Koin ajatusprosessin itselleni hyödylliseksi ja näkökulman motivoivaksi.

Oman osaamisen kertaaminen ja kohtauspisteiden löytäminen on syynä myös tutkimuksen sisältöön. Varsinaisia tutkimuskysymyksiä minulla oli kaksi. Ensinnäkin, millaisia yhteneväisiä ja eroavia piirteitä pelien ja muiden medioiden kerrontatavoilla on keskenään? Toiseksi, missä draama ja pelimekaniikka kohtaavat toisensa?

Kerronta on aihepiirinä varsin laaja kattaen seikkoja psykologisista ja fysiologisista aina kulttuu-risidonnaisiin ilmiöihin. Olen rajannut aihepiiriä työn otsikon ja omien intressieni mukaan. Olen tietoisesti jättänyt joitain pelien kerronnalle keskeisiä elementtejä vähemmälle käsittelylle. Peleille tärkeä kerronnan vahvistaminen visuaalisilla keinoilla ja jokaisen kertomuksen keskiössä olevat hahmot jäävät esimerkiksi vaikutusmahdollisuuksiinsa nähden vähälle huomiolle.

Esittelen kerrontaan liittyviä ilmiöitä monipuolisesti ja tarkastelen niitä pelien näkökulmasta. Näin pyrin tarkastelemaan pelien potentiaalia kerronnan välineenä. Käyn myös kerronnan teoriaa läpi melko kattavasti. Toivon että jälkimmäinen antaa lukijalle ymmärryksen syistä tarinoiden usein niin vakiintuneeseen rakenteeseen. Nämä rakenteet pätevät tarinoihin mediasta riippumatta.

Lopulta työstä on nähtävissä tarinoiden ja ihmisen muuttumaton luonne, sekä pelien potentiaali kertomusten välittäjänä. Tutkimustyö osoittaa kuinka pelit voivat toimia täysin omanlaisenaan alustana kerronnalle emergenttien tarinoiden kautta, mutta pystyvät myös tarjoamaan kontrolloidumman tarinakokemuksen muiden medioiden kerronnallisia keinoja käyttäen. Olen tutkimus-työn myötä kirkastanut ajatuksiani ja oivaltanut uutta. Kollegoille ja muista aiheesta kiinnostuneil-le toivon tarjoavani tuoreita ajatuksia ja työkaluja vähintäänkin referenssien muodossa.

In my thesis I look at the theory of narration and the tools that are used for narration in digital games. My personal motivation was to take a close look at the point where my two professions, puppetry and video games, meet. I found the process useful and the perspective motivating.

The same motivation steered the direction for the content of my research. Actual research ques-tions I had two: What unique and shared narrative means do games and other media have? Where do drama and gameplay meet if they meet?

Narration is a broad subject. It includes psychological, physiological, and cultural phenomena. I have limited the content of this work according to the title of the work and my own interests. I have even left some of the central elements for games’ storytelling for less attention, such as art style and the ever-so-important characters. On the other hand, the narrative theory has been studied quite substantially. I hope that the latter gives the reader a good understanding of the fixed nature of stories.

I introduce narrative phenomena and observe them through the lens of video games. I also go through narrative theory with the aim of giving the reader a wider perspective into the often so fixed nature of stories. These unchanging qualities are strong in stories even when the media for telling them changes.

In my opinion this work manages to give a glimpse into the unchanging state of people and their stories and also into games as a medium for storytelling. The research shows how games can use their unique means to conjure emergent stories and how they are also able to serve more controlled narrative experiences through the means of other mediums. I have made my thoughts more clear and learned new things during the writing process. For colleagues and others inter-ested in the subject matters I hope to offer food for thoughts and tools at least as a reference.