Palovammapotilaan hoitotyö : Kirjallisuuskatsaus
Eskelinen, Janita (2015)
Eskelinen, Janita
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120118611
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015120118611
Tiivistelmä
Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa Kymenlaakson ammattikorkeakoulun käyttöön sovellettavaa tietoa palovammapotilaan hoitotyöstä. Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, miten palovammoja hoidetaan Suomessa, mitkä tekijät vaikuttavat paranemiseen ja mitkä lisäävät palovammakuolleisuutta. Tutkimus on tehty kvalitatiivisesti kirjallisuuskatsauksen periaatteita noudattaen. Alkuperäistutkimusten haussa käytettiin Melinda- ja Medic -tietokantojen lisäksi manuaalista hakua Tutkiva hoitotyö-, Hoitotiede-, Haava-, Tehohoito-, sekä Lääkärilehdistä. Hakutuloksista valikoitui 12 alkuperäistutkimusta sisäänottokriteereiden perusteella, jotka käsiteltiin induktiivisen sisällön analyysin menetelmin.
Tutkimuksen perusteella palovammojen hoidon keskeisiksi osa-alueiksi muodostuivat neste-, inhalaatiovamman-, ihonsiirteiden-, leikkaus- ja haavanhoito. Tulosten perusteella voidaan todeta, että palovammojen hoito on pitkä prosessi ja vaikuttaa heikentävästi moniin potilaan elämän osa-alueisiin. Palovammoista johtuvien arpien hoitami-nen on vaikeaa ja usein pitkäkestoista hypertrofisen arven tai kelloidin muodostuessa alueelle. Paranemiseen vaikuttavina tekijöinä tutkimuksessa nousivat esille haavan koko, sijainti, potilaan ikä, geenit, hormonaalinen epätasapaino sekä rodullinen tausta. Arven muodostumiseen vaikuttivat myös käytetty kirurginen toimenpide, haavaan kohdistunut paine sekä haavan tulehduksellisuus. Ravitsemuksen huomiointi todettiin tärkeäksi haavan paranemiseen vaikuttavaksi tekijäksi.
Alkuperäistutkimusten perusteella palovammakuolleisuuteen vaikuttavat useat tekijät, joista suurimpana syynä palovamma itsessään. Monielinvaurioiden ja lisämunuaisverenvuotojen todettiin aiheuttavan merkittävän määrän palovammakuolemista. Lisäksi vaikuttavina tekijöinä olivat potilaan ikä, palovamman laajuus sekä vammamekanismi.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yksiselittäistä parasta hoitokeinoa palovammojen hoitoon ei ole. Tieteellinen näyttö olemassa olevasta näytöstä todettiin li-säksi puutteelliseksi. Hoitomenetelmä valitaan potilaskohtaisesti riippuen yksilöllisistä vaikuttavista tekijöistä, kuten vammamekanismista sekä palovamman laajuudesta. Jatkotutkimusehdotuksena tutkimuksen perusteella nousi haavanhoidossa käytettävien menetelmien sekä ihonsiirtotekniikoiden tutkiminen.
Tutkimuksen perusteella palovammojen hoidon keskeisiksi osa-alueiksi muodostuivat neste-, inhalaatiovamman-, ihonsiirteiden-, leikkaus- ja haavanhoito. Tulosten perusteella voidaan todeta, että palovammojen hoito on pitkä prosessi ja vaikuttaa heikentävästi moniin potilaan elämän osa-alueisiin. Palovammoista johtuvien arpien hoitami-nen on vaikeaa ja usein pitkäkestoista hypertrofisen arven tai kelloidin muodostuessa alueelle. Paranemiseen vaikuttavina tekijöinä tutkimuksessa nousivat esille haavan koko, sijainti, potilaan ikä, geenit, hormonaalinen epätasapaino sekä rodullinen tausta. Arven muodostumiseen vaikuttivat myös käytetty kirurginen toimenpide, haavaan kohdistunut paine sekä haavan tulehduksellisuus. Ravitsemuksen huomiointi todettiin tärkeäksi haavan paranemiseen vaikuttavaksi tekijäksi.
Alkuperäistutkimusten perusteella palovammakuolleisuuteen vaikuttavat useat tekijät, joista suurimpana syynä palovamma itsessään. Monielinvaurioiden ja lisämunuaisverenvuotojen todettiin aiheuttavan merkittävän määrän palovammakuolemista. Lisäksi vaikuttavina tekijöinä olivat potilaan ikä, palovamman laajuus sekä vammamekanismi.
Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että yksiselittäistä parasta hoitokeinoa palovammojen hoitoon ei ole. Tieteellinen näyttö olemassa olevasta näytöstä todettiin li-säksi puutteelliseksi. Hoitomenetelmä valitaan potilaskohtaisesti riippuen yksilöllisistä vaikuttavista tekijöistä, kuten vammamekanismista sekä palovamman laajuudesta. Jatkotutkimusehdotuksena tutkimuksen perusteella nousi haavanhoidossa käytettävien menetelmien sekä ihonsiirtotekniikoiden tutkiminen.