Studies on Design Science Research Model
Eteläaho, Elina (2015)
Eteläaho, Elina
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517840
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015112517840
Tiivistelmä
Tässä opinnäytetyössä kehitetään Peffersin ym. (2008) luomaa tietojärjestelmätutkimuksen kehikkoa (design science research model) vastaamaan paremmin tietojärjestelmien kehittämisen tarpei-ta. Opinnäytetyö on osa tutkimusprosessia, jossa kirjoitettiin artikkeli tieteelliseen konferenssiin (American Conference on Information Systems, AMCIS 2015). Artikkelin tutkimuskysymys on ”miten tietojärjestelmätutkimuksen kehikkoa voidaan parantaa tietojärjestelmien kehittämisen näkökulmasta?”. Kehikkoon kuuluu kuusi vaihetta: ongelman tunnistaminen, ratkaisun tavoitteiden määrittely, artifaktin suunnittelu ja kehittäminen, ratkaisun esittely, arviointi ja ratkaisun jakaminen.
Tutkimusmetodologiaksi valittiin suunnittelun tutkimus, koska se sopi parhaiten kehikon ja sen käyttömahdollisuuksien arviointiin tietojärjestelmien kehittämisessä. Tutkimus alkoi kirjallisuustutkimuksella, jonka tavoitteena oli hahmottaa keskeiset käsitteet ja selvittää, miten tutkimuskehikkoa oli aiemmin tutkittu ja hyödynnetty. YAMK-opiskelijoiden kurssilla tehdystä ryhmätyöstä oli myös apua kehikon ja sen vaiheiden sisällön hahmottamisessa. Tutkimus jatkui selvittämällä, miten kehikkoa voitaisiin hyödyntää valtion organisaation projekteiden tutkimisessa tieteellisin keinoin. Projektien tutkimukseen käytettiin tapaustutkimuksen menetelmiä, jotka antavat tutkimukselle selkeän rakenteen. Tapaustutkimus toteutettiin pääasiassa teoriaa ja projektien dokumentteja sekä kirjoittajan muistiinpanoja tutkimalla. Dokumentit valittiin huolella, jotta tapaustutkimukselle tärkeä triangulaatio toteutuisi. Dokumentit olivat monen eri henkilön kirjoittamia, ja käsittelivät monipuolisesti erilaisia projekteja, jotka oli toteutettu eri asiakkaille. Näin pyrittiin varmistamaan tutkimuksen luotettavuus. Tapaustutkimuksen toteuttamisen jälkeen tuloksia vertailtiin toiseen julkiseen organisaatioon, jossa tuloksia keräsi toinen tutkija.
Tutkimuksen päätulokset ovat, että käyttäjäkokemuksen ja käytettävyyden pitäisi olla kehikossa näkyvämpiä, ja että tietojärjestelmien kehittämisen näkökulmasta käyttöönotto pitäisi lisätä kehikkoon. Käyttäjiä ja käytettävyyttä ei voida sivuuttaa tietojärjestelmien kehitystyössä. Käyttäjän koulutus järjestelmän käyttöön on myös olennaisen tärkeää järjestelmän käyttöönoton onnistumisen kannalta. Käyttäjän luottamus järjestelmään on helpoimmin rakennettavissa jo projektin aikana, joten käyttäjä kannattaa ottaa mukaan projektiin jo aikaisessa vaiheessa. Vaikka tutkimuksen näkökulmasta käyttöönotto ei olisikaan merkittävä asia, tietojärjestelmien näkökulmasta uusi ratkaisu on todistanut arvonsa vasta onnistuneen käyttöönoton jälkeen.
Tutkimustulokset tuovat myös käytännön hyötyjä: parannetun kehikon käyttö mahdollistaa parempien tietojärjestelmien kehittämisen, koska se huomioi käytännön työssä keskeiset asiat paremmin kuin alkuperäinen vain tutkimukseen keskittynyt kehikko. Lisäksi käytännön työn tutkimisesta voidaan kehittää uusia teorioita.
Tutkimusmetodologiaksi valittiin suunnittelun tutkimus, koska se sopi parhaiten kehikon ja sen käyttömahdollisuuksien arviointiin tietojärjestelmien kehittämisessä. Tutkimus alkoi kirjallisuustutkimuksella, jonka tavoitteena oli hahmottaa keskeiset käsitteet ja selvittää, miten tutkimuskehikkoa oli aiemmin tutkittu ja hyödynnetty. YAMK-opiskelijoiden kurssilla tehdystä ryhmätyöstä oli myös apua kehikon ja sen vaiheiden sisällön hahmottamisessa. Tutkimus jatkui selvittämällä, miten kehikkoa voitaisiin hyödyntää valtion organisaation projekteiden tutkimisessa tieteellisin keinoin. Projektien tutkimukseen käytettiin tapaustutkimuksen menetelmiä, jotka antavat tutkimukselle selkeän rakenteen. Tapaustutkimus toteutettiin pääasiassa teoriaa ja projektien dokumentteja sekä kirjoittajan muistiinpanoja tutkimalla. Dokumentit valittiin huolella, jotta tapaustutkimukselle tärkeä triangulaatio toteutuisi. Dokumentit olivat monen eri henkilön kirjoittamia, ja käsittelivät monipuolisesti erilaisia projekteja, jotka oli toteutettu eri asiakkaille. Näin pyrittiin varmistamaan tutkimuksen luotettavuus. Tapaustutkimuksen toteuttamisen jälkeen tuloksia vertailtiin toiseen julkiseen organisaatioon, jossa tuloksia keräsi toinen tutkija.
Tutkimuksen päätulokset ovat, että käyttäjäkokemuksen ja käytettävyyden pitäisi olla kehikossa näkyvämpiä, ja että tietojärjestelmien kehittämisen näkökulmasta käyttöönotto pitäisi lisätä kehikkoon. Käyttäjiä ja käytettävyyttä ei voida sivuuttaa tietojärjestelmien kehitystyössä. Käyttäjän koulutus järjestelmän käyttöön on myös olennaisen tärkeää järjestelmän käyttöönoton onnistumisen kannalta. Käyttäjän luottamus järjestelmään on helpoimmin rakennettavissa jo projektin aikana, joten käyttäjä kannattaa ottaa mukaan projektiin jo aikaisessa vaiheessa. Vaikka tutkimuksen näkökulmasta käyttöönotto ei olisikaan merkittävä asia, tietojärjestelmien näkökulmasta uusi ratkaisu on todistanut arvonsa vasta onnistuneen käyttöönoton jälkeen.
Tutkimustulokset tuovat myös käytännön hyötyjä: parannetun kehikon käyttö mahdollistaa parempien tietojärjestelmien kehittämisen, koska se huomioi käytännön työssä keskeiset asiat paremmin kuin alkuperäinen vain tutkimukseen keskittynyt kehikko. Lisäksi käytännön työn tutkimisesta voidaan kehittää uusia teorioita.