Vahingonkorvausoikeuden soveltaminen Päijät-Hämeen käräjäoikeuden ratkaisemissa törkeissä pahoinpitelyissä vuonna 2014

Abstract

Opinnäytetyön aihe on vahingonkorvausoikeuden soveltaminen Päijät-Hämeen käräjäoikeuden ratkaisemissa törkeissä pahoinpitelyistä vuonna 2014. Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia, kuinka paljon Suomessa ja erityisesti Päijät-Hämeen käräjäoikeuden toimialueella tapahtuneista törkeistä pahoinpitelyistä saa vahingonkorvauksia ja millä perusteilla. Tavoitteena on myös tutkia Suomen vahingonkorvausjärjestelmää ja sitä, eroavatko asianomistajien ja käräjäoikeuden näkemykset toisistaan sekä onko käräjätuomarin vaikea arvioida vahingonkorvauksia.

Opinnäytetyössä on käytetty lähteinä ajantasaista lainsäädäntöä, oikeuskirjallisuutta, hallituksen esityksiä, oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusta, käräjäoikeuden tuomioita ja lainsoveltajien eli käräjätuomareiden haastatteluja. Opinnäytetyö on empiirinen tutkimus ja työssä on käytetty kvalitatiivisina tiedonkeruumenetelminä dokumentteja ja teemahaastatteluja.

Opinnäytetyössä on tutkittu Päijät-Hämeen käräjäoikeuteen vuonna 2014 saapuneita haastehakemuksia törkeistä pahoinpitelyistä ja niistä annettuja tuomioita. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, etteivät asianomistajien ja käräjäoikeuden näkemykset vahingonkorvauksista eroa merkittävästi toisistaan. Lisäksi voidaan todeta, että korvaus kivusta, särystä ja tilapäisestä haitasta on yleisin ja korvaus ansionmenetyksestä hyvin harvinainen. Kärsimyskorvauksen saaminen edellyttää, että törkeä pahoinpitely on ollut erityisen loukkaava henkilökohtaista koskemattomuutta tai ihmisarvoa kohtaan.

Johtopäätöksenä voidaan todeta, että sekä vahingonkorvausten tasossa että vahingonkorvausjärjestelmässä on ongelmia. Käräjätuomareiden on helpointa arvioida vahinkoja, jotka perustuvat taloudelliseen vahinkoon kuten sairaanhoitokulut ja esinevahingot, ja vaikeinta on arvioida inhimillistä kärsimystä. Tuomitut vahingonkorvaukset perustuvat asianomistajan esittämään näyttöön ja kertomukseen, henkilövahinkoasiain neuvottelukunnan suosituksiin, hallituksen esityksiin, korkeimman oikeuden ratkaisuihin sekä vahingonkorvauslakiin.

The subject of my thesis was applications of tort law in serious abuse cases from the point of view of Päijät-Häme District Court. The primary objective of this thesis was to explore the level and basics of compensation in Finland and especially in Päijät-Häme. The objective of this thesis was also to explore the Finnish compensation system and to examine whether the claimants and the district court differ. The objective of this the-sis was also to investigate the district court judge’s difficulties in assessing compensations.

The following data was used as a source in this thesis: up-to-date legislation, law literature, government bills, the research of National Research Institute of Legal Policy, the decrees of district courts, in addition to interviews of judges. The thesis is an empirical research and documents, in which interviews have been used as a qualitative method.

13 cases from 2014 solved by the Päijät-Häme District Court have been the research objects of this thesis. In these cases, the views of plaintiffs and district court’s do not differ notably from each other. In addition, it can be concluded that compensations for pain, ache and temporary inconveniences are the most common, and compensations for suffering are very rare. Compensations for suffering requires that the abuse has been particularly offensive to personal integrity and human dignity.

In conclusion, there are problems in the areas of the quantity of compensations and the compensation system. Compensations based on economic damage, for example medical care expenses and damage to property, are the easiest for the judges to assess. For judges human suffering is the most problematic to assess. The sentenced damages are based on the plaintiff’s evidence and report, recommendations of the Advisory Board on Personal Injury Matter’s, government bills, decisions of the Supreme Court and the tort law.