Sydäninfarktipotilaan masennuksen varhainen tunnistaminen ja hoito
Oksanen, Satu (2015)
Oksanen, Satu
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121721287
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015121721287
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää kuinka sairaanhoitajat tunnistavat sydäninfarktipotilaan masennuksen varhaisessa vaiheessa, jo sairaalassaoloaikana. Lisäksi tavoitteina oli selvittää, kuinka sairaanhoitajat toimivat tunnistaessaan masennuksen ja mitä kehittämisehdotuksia sairaanhoitajilla oli tunnistettaessa ja hoidettaessa sydäninfarktipotilaiden masennusta. Kohdeorganisaatio oli Etelä-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin sydäntautien vuodeosasto. Opinnäytetyö toteutettiin laadullisella eli kvalitatiivisella menetelmällä. Aineisto kerättiin teemahaastattelun avulla kesäkuussa 2015. Haastateltavia sairaanhoitajia oli viisi ja haastattelut olivat yksilöhaastatteluja. Aineisto käsi-teltiin sisällönanalysointimenetelmällä.
Tuloksissa ilmeni tekijöitä, jotka auttoivat sairaanhoitajia tunnistamaan sydäninfarktipotilaiden masennusta varhaisessa vaiheessa. Tunnistamista tukevia tekijöitä olivat sairaanhoitajien tietous sydäninfarktipotilaiden masennuksen oireista ja riskitekijöistä sekä sairaanhoitajien eettinen sensi-tiivisyys ja vuorovaikutus potilaan ja omaisten kanssa. Tunnistamista auttoi se, että sairaanhoitajat olivat lähimpänä potilasta moniammatillisessa tiimissä. Sairaanhoitajien näkemys masennuksen varhaisen tunnistamisen hyödyistä ja yksilövastuinen hoitotyö auttoivat masennuksen tunnistamisessa. Masennuksen varhaista hoitoa tuki se, että sairaanhoitajat osasivat hoitaa potilaiden psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä sairaanhoitajien näkemykset masennuksen lääkehoidosta. Masennuksen varhaista hoitoa auttoi se, että sairaanhoitajat toimivat potilaiden asiamiehinä moniammatillisessa tiimissä ja olivat osana potilaiden hoidon tiedonsiirtoa sekä jatkohoidon suunnittelua. Esteitä sydäninfarktipotilaan masennuksen varhaisessa tunnistamisessa ja hoidossa olivat osaston luonne lyhytaikaisena hoitopaikkana, puutteet resursseissa, tiloissa, välineissä sekä koulutuksen tarjonnassa. Työyhteisössä, hoitajissa sekä potilaiden toiminnassa havaittiin tekijöitä, jotka estivät masennuksen varhaista tunnistamista ja hoitoa. Tulosten perusteella kehittämisehdotuksia olivat masennusseulan käyttöönotto ja rauhallisen tilan käyttöönotto, joka on osoitettu potilaiden ja hoitajien kahdenkeskisiä keskusteluja varten. Suositeltavaa on huomioida kirjaamisessa ja raportoinnissa potilaiden psyykkinen hyvinvointi. Suositeltavaa olisi huomioida erityisesti riskipotilaat, joilla on aikaisempia masennuksia tai pitkä sydänkipuhistoria. Henkilökunnalle on hyvä tarjota tietoa sydäninfarktipotilaiden psyykkisen voinnin tukemisesta mm. lisäkoulutuksilla. Kirjallinen tukimateriaali masennuksen jatkohoitopaikoista ja masennuksen hoidosta, tukisivat hoitajien potilasohjausta. Osastolla olisi hyvä tukea koko henkilökuntaa huomioimaan potilaiden psyykkistä hyvinvointia. Kehittämisehdotukset vaikuttaisivat suotuisasti hoitotyön laatuun sydäntautien vuodeosastolla. Sydäninfarktipotilaiden masennus havaittaisiin ja hoidettaisiin varhaisessa vaiheessa, joka vähentää uusintainfarktien riskiä sekä kohentaa potilaiden elämänlaatua.
Tuloksissa ilmeni tekijöitä, jotka auttoivat sairaanhoitajia tunnistamaan sydäninfarktipotilaiden masennusta varhaisessa vaiheessa. Tunnistamista tukevia tekijöitä olivat sairaanhoitajien tietous sydäninfarktipotilaiden masennuksen oireista ja riskitekijöistä sekä sairaanhoitajien eettinen sensi-tiivisyys ja vuorovaikutus potilaan ja omaisten kanssa. Tunnistamista auttoi se, että sairaanhoitajat olivat lähimpänä potilasta moniammatillisessa tiimissä. Sairaanhoitajien näkemys masennuksen varhaisen tunnistamisen hyödyistä ja yksilövastuinen hoitotyö auttoivat masennuksen tunnistamisessa. Masennuksen varhaista hoitoa tuki se, että sairaanhoitajat osasivat hoitaa potilaiden psyykkistä ja sosiaalista hyvinvointia sekä sairaanhoitajien näkemykset masennuksen lääkehoidosta. Masennuksen varhaista hoitoa auttoi se, että sairaanhoitajat toimivat potilaiden asiamiehinä moniammatillisessa tiimissä ja olivat osana potilaiden hoidon tiedonsiirtoa sekä jatkohoidon suunnittelua. Esteitä sydäninfarktipotilaan masennuksen varhaisessa tunnistamisessa ja hoidossa olivat osaston luonne lyhytaikaisena hoitopaikkana, puutteet resursseissa, tiloissa, välineissä sekä koulutuksen tarjonnassa. Työyhteisössä, hoitajissa sekä potilaiden toiminnassa havaittiin tekijöitä, jotka estivät masennuksen varhaista tunnistamista ja hoitoa. Tulosten perusteella kehittämisehdotuksia olivat masennusseulan käyttöönotto ja rauhallisen tilan käyttöönotto, joka on osoitettu potilaiden ja hoitajien kahdenkeskisiä keskusteluja varten. Suositeltavaa on huomioida kirjaamisessa ja raportoinnissa potilaiden psyykkinen hyvinvointi. Suositeltavaa olisi huomioida erityisesti riskipotilaat, joilla on aikaisempia masennuksia tai pitkä sydänkipuhistoria. Henkilökunnalle on hyvä tarjota tietoa sydäninfarktipotilaiden psyykkisen voinnin tukemisesta mm. lisäkoulutuksilla. Kirjallinen tukimateriaali masennuksen jatkohoitopaikoista ja masennuksen hoidosta, tukisivat hoitajien potilasohjausta. Osastolla olisi hyvä tukea koko henkilökuntaa huomioimaan potilaiden psyykkistä hyvinvointia. Kehittämisehdotukset vaikuttaisivat suotuisasti hoitotyön laatuun sydäntautien vuodeosastolla. Sydäninfarktipotilaiden masennus havaittaisiin ja hoidettaisiin varhaisessa vaiheessa, joka vähentää uusintainfarktien riskiä sekä kohentaa potilaiden elämänlaatua.