Matkaharmonin konservointi

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee soitinkonservointia ja -restaurointia. Työn produktiivisessa osassa tutkitaan matkaharmonin konservointia. Työssä tutkitaan soitinkonservoinnin pääpiirteitä, ja pohditaan restauroinnin ja konservoinnin eroja historiallisten soitinten korjauksessa. Lisäksi perehdytään harmonien historiaan sekä tuotekehityksen kannalta että sen sosiaalisen näkökulman merkitykseen. Seuraavaksi kerrotaan harmonien rakenteesta ja toimintaperiaatteesta. Tutkimuksen loppuosassa käsitellään matkaharmonin konservointia ja restaurointia sekä kuvaillaan eri työvaiheita.

Työssä pyritään soveltamaan sekä soittimien että huonekalujen konservoinnista ja restauroinnista kertovaa lähdekirjallisuutta. Tutkimuksessa tärkeää onkin tutkia ehdotettuja korjausmenetelmiä ja valita sopivimmat menetelmät ja materiaalit esinekohtaisesti. Harmonissa on käytetty tavanomaisia materiaaleja, joita löytyy myös useimmista huonekaluista. Myös harmonin jykevä rakenne muistuttaa huonekalua. Siksi harmonin valinta opinnäytetyön tutkimuskohteeksi ei tuntunut vieraalta.

Jokainen soitin on alun perin rakennettu soittamista varten, soivaksi esineeksi, ja sen tuottama ääni on sen tärkein esteettinen osa. Kun soitin laitetaan näytteille museoon, siitä tulee passiivinen objekti. Soittimilla on kuitenkin myös muita funktioita sen lisäksi, että niitä käytetään musiikin esittämiseen. Ehdotusta soittimen konservoinnista soittokuntoon tuleekin pohtia kriittisesti monesta eri näkökulmasta. Päätös säilyttämisen ja käytön välillä voi olla vaikeaa, eikä helppoja ratkaisuja ole löydettävissä. Konservoinnin ammattilaiset ovat kehittäneet restaurointiin uusia lähestymistapoja, joilla restaurointityöt saadaan tehtyä niin, että myös todisteet esineen iästä ja historiasta saadaan säilytettyä. Tällainen restaurointi eroaa perinteisestä restauroinnista ja sitä kutsutaan restauroivaksi konservoinniksi.

Tutkittava matkaharmoni on rakennettu Suomessa noin vuosien 1860-1890 aikana. Sen soittokoneisto ja palkeet ovat kuitenkin saksalaista alkuperää. Harmoni ei ollut toimintakunnossa, ja konservoinnin päätavoite olikin saada harmoni taas soittokäyttöön. Suurin työ harmonin korjauksessa oli syöttöpalkeen reikien paikkaaminen. Lisäksi koskettimien alla oleva kangasmateriaali oli lähes täysin tuhoutunut, joten sen tilalle laitettiin uutta pianohuopaa. Muut osat puhdistettiin ja alkuperäinen pintakäsittely elvytettiin. Harmoni ei kuitenkaan toiminut oikein konservoinnin jälkeenkään, joten sen korjaaminen vaatii lisätutkimusta.

This thesis is a study of conservation and restoration of musical instruments. The productive part of the study deals with conservation and restoration of a portable harmonium from the late 19th Century. Main aim of this thesis was to study the principles of conservation of musical instruments and also the differences between restoration and conservation. Second part of the study addresses the history of harmoniums and it’s meaning in the context of social history. Chapter four describes the general construction and function of the harmonium. Last part of the thesis is about the conservation and restoration work of the portable harmonium. All treatment methods and materials of the conservation work are described in detail.

The objective of the thesis was to understand and adapt literature from musical instruments conservation but also furniture conservation. It is important to study the suggested treatment methods and materials and choose the most suitable for each conservation project. The materials in the harmonium are commonly found also in most furniture. Also the sturdy structure is reminiscent of furniture. Thus choosing the portable harmonium as a case study was intriguing.

Each musical instrument was originally built to be played and the sound it produces is the most important aesthetic part of the instrument. When an instrument is put on display in a museum it becomes a passive object. Musical instruments have also other functions than just being a device for playing music. Suggestions of restoring an instrument back to playing condition need to be considered from many angles. The decision between preservation and usage can be difficult and there are no easy solutions. Conservation professionals have developed new approaches to restoration, which aims to preserve the evidence of the artefacts age and history. This kind of restoration differs from conventional restoration and is called conservative restoration.

The portable harmonium was built in Finland approximately 1860-1890. The actions and bellows however are probably of German origin. The harmonium was not in work-ing order and the main purpose of the thesis was to restore it back into playing condition. The biggest problem was with the bellows that had tears in the original leather and some previous patching that was also torn. The original fabric under the keys was badly decayed due to moths and other insects. The fabrics were replaced with new piano felt. The harmonium was completely dismantled and all parts were cleaned. The original shellac surface was renewed. After restorative conservation the harmonium is not working as it should so more research needs to be done.