Lapsen edun periaate lainsäädännössä

Abstract

Suomen ratifioimaan YK:n lapsen oikeuksien sopimukseen sisältyy velvoite, jonka mukaan kaikissa lapsia koskevissa toimissa on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu. Lapsen edun voidaankin sanoa olevan yksi lapsioikeuden keskeisimmistä periaatteista.

Lapsen etu on käsitteenä itsessään sisällötön, sillä lähes mitä tahansa toimia voidaan perustella lapsen edulla. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena on selvittää, mitä lapsen edulla tarkoitetaan ja miten sitä on selvitetty lainsäädännössä. Päämääränä on myös selvittää, miten lapsen etua voi arvioida ja millaisia kriteereitä lainsäädännössä on asetettu lapsen edun arvioimiselle.

Suomessa keskeisimmän lapsilainsäädännön muodostavat lastensuojelulaki ja lapsenhuoltolaki yhdessä. Näiden lisäksi opinnäytetyössä nostetaan esille vertailun vuoksi esimerkkejä muun muassa sosiaali- ja terveydenhuoltolaeista.

Opinnäytetyön tutkimusmenetelmänä on käytetty lainoppia, joten opinnäytetyö perustuu pääasiassa voimassaolevaan lainsäädäntöön. Lyhyesti on myös selostettu lapsioikeuden kehittyminen ja sen tärkeimmät kulmakivet. Lisäksi on hyödynnetty lainvalmisteluaineistoa, kuten hallituksen esityksiä sekä oikeuskirjallisuutta.

Opinnäytetyön lopputulemana voidaan todeta, että lainsäädännöllä lasta on sinänsä haluttu suojata hyvin. Lapsen edun määrittely on kuitenkin väljää tai jää laintasolla kokonaan tekemättä ja käytännössä lainsoveltajalle jää melko paljon tulkinnan varaa. Tämä kuitenkin mahdollistaa yksilökohtaisen tapausharkinnan. Lapsen etu toteutuu siis jokaisessa yksittäisessä tilanteessa tehtävän punninnan kautta, jossa otetaan huomioon lapsi yksilönä sekä häntä ympäröivä kokonaistilanne.

The United Nations' Convention on the Rights of the Child includes a commitment according to which, in all actions concerning children, the “best interests of the child” shall be a primary consideration. Finland ratified the convention in 1991. The “best interests of the child” can be said to be one of the key principles in the field of child law.

The concept of the “best interests of the child” is wide covering as a general definition as any actions could be justified with it. This study examines, what this principle means and how it has been clarified in legislation. The aim is also to sort out how “the best interest of the child” can be evaluated and what kind of criteria there is in the legislation for evaluating “the best interest of the child”.

The most essential part of child legislation in Finland is contained together in the Child Welfare Act and the Act on Child Custody and Right of Access. In addition, this study examines among other acts the Social Welfare Act and Health Care Act from a comparative perspective.

The study is based on law, so it is based mostly on valid legislation. Also, the development of child law and its most significant cornerstones are shortly described. In addition, the study explores law drafting material, such as government bills, and legal literature.

As an outcome, this study discovered that the legislator has wanted to protect the child well in itself. However, defining “the best interests of the child” is loose, or is not made at all at the legislative act level. Consequently this leaves the authority applying the law with a lot of discretion. However, this discretion is the key which enables individual and case-specific evaluation. Therefore, “the best interests of the child” comes true through consideration made in every single occasion. In this pondering must also take into account a child as an individual and also the overall situation where the child is involved.