Kansallisvaltion suvereniteetin loukkaus ja liikkumisvapauden rajoittaminen EU:ssa

Abstract

Liikkumisvapaus on yksi keskeisistä perus- ja ihmisoikeuksista. Se on myös yksi Euroopan unionin neljästä perusvapaudesta, joita ovat ihmisten, palveluiden, pääoman ja tavaroiden vapaa liikkuminen jäsenvaltioissa sekä niiden välillä. Länsimaisessa yhteiskunnassa liikkumisvapauden rajoittaminen on mahdollista vain lainsäädännön perusteella. Ukrainan tapahtumien johdosta Euroopan unioni asetti rajoittavina toimina matkustusrajoitteita Venäjän federaation ja Ukrainan tasavallan kansalaisille. Esimerkkitapauksena henkilöiden matkustamisen rajoittamisesta opinnäytetyössä käytetään Euroopan unionin neuvoston antamaa päätöstä 2014/145/YUTP.

Opinnäytetyön tavoitteena on selvittää liikkumisvapauden rajoittamisesta syntynyttä oikeustilaa ja perusoikeuden rajoittamisen mahdollisuutta EU-oikeudessa. Työssä selvitetään, millä tavalla EU-oikeudessa perusoikeuden rajoittaminen on mahdollista ja minkälaisia perusteita rajoittavien toimenpiteiden säätäminen vaatii. Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetun liikkumisvapauden rajoittaminen on mahdollista vain lailla perusoikeuden keskeistä sisältöä kunnioittaen. Opinnäytetyössä tutkitaan lainopillisen argumentaation ja punninnan keinoin matkustusta rajoittavien toimien aiheuttamaa liikkumisvapaus perusoikeuden loukkausta suhteessa kansallisvaltion suvereniteetin suojaamiseen.

Matkustusrajoitteiden asettamisen taustalla vaikutti Eurooppa-neuvoston päätöslauselmassa toteama kansainvälisen oikeuden ja Ukrainan kansallisvaltion suvereniteettiin kohdistuneet loukkaukset. Opinnäytetyössä tehdään punnintaa kansallisvaltion suvereniteetin loukkaamisesta johtuneen liikkumisvapauden rajoittamisen ja kansainvälisen oikeuden toteutumisen välillä. Opinnäytetyön keskeinen kysymys on selvittää lainopillisen punnintamallin avulla, voiko tietyssä tilanteessa toisen oikeuden alan toteutumisen tärkeys antaa oikeutuksen perus- ja ihmisoikeuksien rajoittamiselle Euroopan unionin alueella.

Freedom of movement is one of the constitutional and human rights. It is also one of the fundamental freedoms of the European Union. The fundamental freedoms of the European Union are freedom of movement of citizens, goods, services and capital in and between the member states. Restrictions on freedom of movement are possible in western countries only through legislation. Events in Ukraine led the European Union to enact restrictive measures on travelling against citizens of the Russian Federation and Ukraine. The case example of restrictive measures in this thesis is the council decision 2014/145/CFSP.

The objective of this thesis is to clarify the judicial situation of restrictive measures on freedom of movement and legal possibilities of such restrictive measures in EU law. In what situations is it possible to use restrictive measures against constitutional rights in EU law and how can the use of such measures be justified? According to the European Union’s Charter of Fundamental Rights any limitations on the exercise of the rights and freedoms in the charter have to be provided for by law and respect the essence of those rights and freedoms. The methods of the thesis are legal argumentation and weighing which are used to assess the restriction placed on freedom of movement versus the infringement of state sovereignty.

The European Council stated in the Statement of the Heads of State or Government on Ukraine that there had been an infringement of Ukraine’s sovereignty and thus on international law, which led to the Council’s decision of restrictive measures against third country nationals. The thesis weighs the legal aspects of infringement of state sovereignty and the restriction of freedom of movement from the point of view of the constitutional rights. The essential legal question in the thesis is whether it is possible in certain situations in EU law to place restrictions on constitutional rights to promote the fulfillment of international law.