"Elämän viimeisin asia" : Miten ehkäistä lasten ja nuorten syrjäytymistä yhteisöllisyydellä
Taipale, Sauli (2016)
Taipale, Sauli
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601201502
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201601201502
Tiivistelmä
Opinnäytetyön tarkoituksena oli löytää toimivia käytänteitä sovellettavaksi lasten ja nuorten syrjäytymisen ennalta ehkäisemiseen. Opinnäytetyö toteutettiin yhteistyössä Vantaalla sijaitsevan esiopetusyksikön sekä nuorisotilan kanssa. Laadulliseen tutkimukseen perustuva opinnäytetyöni toteutettiin haastatteluina kolmelle eri kohderyhmälle, nuorille, esikoululaisille ja ammattikasvattajille. Tarkastelualueeksi opinnäytetyössä otettiin osallisuuden kautta muotoutuva yhteisöllisyys. Toimivia, hyviä käytänteitä lähdettiin tarkastelemaan varhaiskasvatuksesta ja esiopetuksesta. Opinnäytetyön tutkimusosuuden aineisto muodostui haastatteluista, joihin osallistui 36 esikoululaista, 17 nuorta, jotka olivat 3.-6.-luokkalaisia sekä neljä ammattikasvattajaa.
Opinnäytetyön haastatteluista saatuja tuloksia tarkasteltiin vertaamalla niitä aikaisempiin vastaavasta aihepiiristä tehtyihin tutkimuksiin sekä teoriatietoon. Haastattelutuloksien ja teoriatiedon pohjalta opinnäytetyössä pohditaan, millä tavoin löydettyjä hyviä käytänteitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kouluissa ja nuorisotiloilla. Tutkimuksen tuloksista korostui, että ryhmässä vallitseva yhteisöllisyys lisäsi yksilöiden turvallisuuden tunnetta. Koettu turvallisuus tuki osallistujien sitoutumista ja vahvan itsetunnon muodostumista osallistumisen rakentuessa omasta halusta ja kiinnostuksesta. Vahvistamalla ja kehittämällä osallisuutta tukevia ja yhteisöllisiä toimintoja voidaan siis osaltaan olla ehkäisemässä tai katkaisemassa lasten ja nuorten syrjäytymisen kierrettä. Tutkimustuloksiin vaikuttivat etenkin yksilöiden erilaisuus – esimerkiksi käsitykset vapaa-ajasta - sekä nykyaikaa leimaava lapsuuden ja nuoruuden sirpaloituminen useisiin eri nuorisokulttuureihin, ympäröiviin tahoihin ja monipuolisiin toimintoihin. Tuloksien valossa kaverien merkitys säilyi kuitenkin samana. Monelle nuorelle kaverit olivat elämän viimeisin asia.
Opinnäytetyön haastatteluista saatuja tuloksia tarkasteltiin vertaamalla niitä aikaisempiin vastaavasta aihepiiristä tehtyihin tutkimuksiin sekä teoriatietoon. Haastattelutuloksien ja teoriatiedon pohjalta opinnäytetyössä pohditaan, millä tavoin löydettyjä hyviä käytänteitä voitaisiin hyödyntää esimerkiksi kouluissa ja nuorisotiloilla. Tutkimuksen tuloksista korostui, että ryhmässä vallitseva yhteisöllisyys lisäsi yksilöiden turvallisuuden tunnetta. Koettu turvallisuus tuki osallistujien sitoutumista ja vahvan itsetunnon muodostumista osallistumisen rakentuessa omasta halusta ja kiinnostuksesta. Vahvistamalla ja kehittämällä osallisuutta tukevia ja yhteisöllisiä toimintoja voidaan siis osaltaan olla ehkäisemässä tai katkaisemassa lasten ja nuorten syrjäytymisen kierrettä. Tutkimustuloksiin vaikuttivat etenkin yksilöiden erilaisuus – esimerkiksi käsitykset vapaa-ajasta - sekä nykyaikaa leimaava lapsuuden ja nuoruuden sirpaloituminen useisiin eri nuorisokulttuureihin, ympäröiviin tahoihin ja monipuolisiin toimintoihin. Tuloksien valossa kaverien merkitys säilyi kuitenkin samana. Monelle nuorelle kaverit olivat elämän viimeisin asia.