Mielentilatutkimukseen määräämisen edellytykset

Abstract

Tämä opinnäytetyö käsittelee mielentilatutkimukseen määräämisen edellytyksiä tuomioistuimen näkökulmasta. Opinnäytetyön tavoitteena on tutkia rikoksentekijän syyllisyyden arviointia perehtymällä siihen erikoistuneeseen mielentilatutkimukseen. Työssä selvitetään, millaisten kriteerien mukaan rikoksesta epäilty määrätään mielentilaltaan tutkittavaksi, millaisissa rikoksissa tuomioistuin määrää vastaajan tai vastaavasti suostuu hänen vaatimaan mielentilatutkimukseen sekä millaisten rikosten kohdalla tuomioistuin katsoo mielentilatutkimuksen tarpeettomaksi.

Opinnäytetyön teoriaosuudessa käsitellään mielentilatutkimukseen liittyvää lainsäädän-töä ja tutustutaan mielentilatutkimuksen kulkuun. Lisäksi teoriaosassa tutustutaan korkeimman oikeuden antamiin ennakkopäätöksiin, joissa kyseessä on rikoksesta epäillyn syyntakeisuus. Työn keskeinen osa on syyntakeisuusarvioinnin kriteerit.

Työn tutkimusosa toteutettiin empiirisenä tutkimuksena ja työssä on käytetty laadullisina tutkimusmenetelminä teemahaastatteluja ja erilaisia dokumentteja. Tutkimusaineisto koostuu kolmen eri käräjätuomarin haastatteluista. Teemahaastatteluiden avulla tutkittiin lainsoveltajien eli käräjätuomareiden kokemuksia mielentilatutkimukseen määräämisestä. Käräjätuomareita haastattelemalla pyrittiin saamaan tutkimukseen syvyyttä oikeuskirjallisuuden tarjoaman tiedon rinnalle.

Tutkimus vahvisti käsityksen siitä, että mielentilatutkimus edellyttää miltei poikkeuksetta vakavaa rikosnimikettä. Mielentilatutkimuksen tekemiselle tulee olla viitteitä ja sen pyynnön on oltava tarkoin perusteltua. Haastatteluissa selvisi, että käräjätuomarit noudattavat mielentilatutkimukseen määräämispäätöksissään yhtenäistä linjaa. Mielentilatutkimukseen määrätään vain rikoksentekijät, joille rangaistuksena on odotettavissa vankeutta. Mielentilatutkimus ei myöskään ole itsestäänselvyys, jonka saisi sitä pyydettäessä.

Johtopäätöksenä voidaan todeta suomalaisen oikeusjärjestelmän määrittävän erittäin tarkoin mielentilatutkimukseen määräämisen edellytykset. Ne luovat vakaan ja yhtenäisen pohjan lainsoveltajille, jotka joutuvat arvioimaan mielentilatutkimuksen tarpeellisuutta toisinaan hyvin erilaisten rikosten kohdalla.

The objective of this thesis was to find out what are the conditions when a court imposes a criminal suspect to a psychiatric assessment. The objective was also to examine the reasons leading to psychiatric assessment, identify the types of criminal offenses and also what kind of crimes the court finds too minor from the psychiatric assessment point of view. This study mainly focuses on criteria for judgment of criminal responsibility.

The theoretical framework of the thesis consists of a law literature, related laws, earlier studies and Finland’s Supreme court’s precedents which deal with criminal suspect’s criminal responsibility. The subject of the thesis is current, and therefore the study was carried out. Criminal responsibility and its judgement is a topic which has always aroused discussion.

This thesis was implemented as a qualitative research. The data collection methods used in this thesis were law literature and interviews. The research results revealed that a psychiatric assessment requires a felony almost without exception. The court does not consider a psychiatric assessment in the case of minor offenses.

In conclusion, in Finland we have an excellent legal system which defines very accurately the criteria for the psychiatric assessment. That system creates a stable and coherent knowledge base for the district judges who evaluate the necessity of psychiatric assessment from time to time in very different types of crime.