"Kun ne sanoo mulle aina, että ne on aikuisten juttuja, ne on sitten lasten juttuja" - kokemuksia alakouluikäisten lasten eroryhmistä
Myllyoja, Jaana (2016)
Myllyoja, Jaana
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602232532
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201602232532
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää lasten, vanhempien ja työntekijöiden kokemuksia lasten eroryhmistä Neuvokeskuksen ja Lahden ensi- ja turvakotiyhdistyksen Eroperheen kahden kodin lapset - hankkeen eroryhmissä. Lasten eroryhmät oli suunnattu 7 -12 -vuotiaille alakouluikäisille lapsille. Ryhmien rakenne pohjautui kahteen erilaiseen ryhmämalliin, mutta niissä oli paljon yhtäläisyyksiä. Suurin ero ryhmien välillä oli, että toisessa ryhmässä kokoontuivat rinnakkaiset vanhempien ryhmät, kun toisessa niitä ei ollut.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kuinka lasten eroryhmät vaikuttavat lapsiin ja mitä kehittämisen tarpeita ryhmissä on. Tarkoituksena oli myös selvittää työntekijöiltä kuinka lasten ikätaso on huomioitu ryhmissä. Aineisto kerättiin laadullisia menetelmiä käyttäen haastattelemalla lasten eroryhmiin osallistuneita kahdeksaa lasta ja kuutta vanhempaa sekä kuutta lasten eroryhmiä ohjaavaa työntekijää teemamuotoisilla haastatteluilla. Aineisto rakentui kuudesta ryhmähaastattelusta ja yksilöhaastattelusta. Tutkimusasetelmana oli triangulaatio, kun aineistoa kerättiin kolmesta eri tiedon lähteestä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tulosten mukaan lasten eroryhmien vaikutuksesta lasten ja vanhempien välinen kommunikointi parantui, kun sekä vanhemmat että lapset rohkaistuivat ottamaan puheeksi eroon liittyviä asioita. Lapset oppivat nimeämään ja sanoittamaan eroon liittyviä tunteita, ja he saivat työkaluja erosta puhumiseen sekä keinoja tunteiden purkamiseen. He oppivat myös ymmärtämään omia reaktioitaan. Lasten saama vertaisuuden kokemus koettiin tärkeänä. Lapsia helpotti, kun he näkivät samassa tilanteessa olevia muita lapsia. Lapsille oli tärkeää, että heillä oli oma paikka, jossa käydä eroon liittyviä asioita läpi, ja ryhmän luottamuksellisuus. Ryhmässä lapset saattoivat puolueettomasti tuoda esille eroon liittyviä ajatuksia ja tunteita.
Lasten ikätaso huomioitiin ryhmän ohjauksessa, ryhmän pituudessa ja ryhmässä käytettävissä menetelmissä. Menetelmät olivat toiminnallisia, kuten leikki, piirtäminen ja tarinat, joiden sisältämät metaforat, vertauskuvat ja samaistuminen olivat tärkeässä roolissa eroon liittyvien asioiden käsittelyssä. Haastatteluissa nousi esille, että toiminnallisuus oli lasten mieleen.
Selvityksen tulokset tukevat ajatusta, että lasten eroryhmillä voidaan auttaa lapsia sopeutumisessa vanhempien erotilanteessa. Kehittämisen tarpeena nähtiin vanhempien ottaminen enemmän mukaan työskentelyprosessiin, palveluiden saatavuuden ja markkinoinnin parantaminen sekä asenteisiin vaikuttaminen, jotta avun hakemiseen erotilanteessa suhtauduttaisiin myönteisemmin. Lähes kaikki vanhemmat ja lapset toivoivat, että lasten eroryhmien ryhmäkertoja olisi ollut enemmän. Vanhemmat toivoivat omia tapaamisia lasten ryhmäkertojen rinnalle tai tilaisuutta tavata toisia vanhempia muutoin lasten ryhmäkertojen yhteydessä. Lasten eroryhmistä tarvitaan lisää tutkimusta. Lasten kokemusten tutkimiseksi olisi hyvä kehittää lapsiystävällisiä tutkimusmenetelmiä.
Opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää kuinka lasten eroryhmät vaikuttavat lapsiin ja mitä kehittämisen tarpeita ryhmissä on. Tarkoituksena oli myös selvittää työntekijöiltä kuinka lasten ikätaso on huomioitu ryhmissä. Aineisto kerättiin laadullisia menetelmiä käyttäen haastattelemalla lasten eroryhmiin osallistuneita kahdeksaa lasta ja kuutta vanhempaa sekä kuutta lasten eroryhmiä ohjaavaa työntekijää teemamuotoisilla haastatteluilla. Aineisto rakentui kuudesta ryhmähaastattelusta ja yksilöhaastattelusta. Tutkimusasetelmana oli triangulaatio, kun aineistoa kerättiin kolmesta eri tiedon lähteestä. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysiä.
Tulosten mukaan lasten eroryhmien vaikutuksesta lasten ja vanhempien välinen kommunikointi parantui, kun sekä vanhemmat että lapset rohkaistuivat ottamaan puheeksi eroon liittyviä asioita. Lapset oppivat nimeämään ja sanoittamaan eroon liittyviä tunteita, ja he saivat työkaluja erosta puhumiseen sekä keinoja tunteiden purkamiseen. He oppivat myös ymmärtämään omia reaktioitaan. Lasten saama vertaisuuden kokemus koettiin tärkeänä. Lapsia helpotti, kun he näkivät samassa tilanteessa olevia muita lapsia. Lapsille oli tärkeää, että heillä oli oma paikka, jossa käydä eroon liittyviä asioita läpi, ja ryhmän luottamuksellisuus. Ryhmässä lapset saattoivat puolueettomasti tuoda esille eroon liittyviä ajatuksia ja tunteita.
Lasten ikätaso huomioitiin ryhmän ohjauksessa, ryhmän pituudessa ja ryhmässä käytettävissä menetelmissä. Menetelmät olivat toiminnallisia, kuten leikki, piirtäminen ja tarinat, joiden sisältämät metaforat, vertauskuvat ja samaistuminen olivat tärkeässä roolissa eroon liittyvien asioiden käsittelyssä. Haastatteluissa nousi esille, että toiminnallisuus oli lasten mieleen.
Selvityksen tulokset tukevat ajatusta, että lasten eroryhmillä voidaan auttaa lapsia sopeutumisessa vanhempien erotilanteessa. Kehittämisen tarpeena nähtiin vanhempien ottaminen enemmän mukaan työskentelyprosessiin, palveluiden saatavuuden ja markkinoinnin parantaminen sekä asenteisiin vaikuttaminen, jotta avun hakemiseen erotilanteessa suhtauduttaisiin myönteisemmin. Lähes kaikki vanhemmat ja lapset toivoivat, että lasten eroryhmien ryhmäkertoja olisi ollut enemmän. Vanhemmat toivoivat omia tapaamisia lasten ryhmäkertojen rinnalle tai tilaisuutta tavata toisia vanhempia muutoin lasten ryhmäkertojen yhteydessä. Lasten eroryhmistä tarvitaan lisää tutkimusta. Lasten kokemusten tutkimiseksi olisi hyvä kehittää lapsiystävällisiä tutkimusmenetelmiä.