Pienyrittäjän palkan määritelmä
Kauppinen, Kaisa; Lyytikäinen, Elisa (2015)
Kauppinen, Kaisa
Lyytikäinen, Elisa
Laurea-ammattikorkeakoulu
2015
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015123021715
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2015123021715
Tiivistelmä
Opinnäytetyö on tehty toimeksiantona vakuutusyhtiölle ja eläkevakuutusyhtiölle. Toimeksiantajien pyynnöstä tehtiin opas yrittäjille, sekä yrittäjien eri sopijaosapuolille, kuten verottajalle, eläkevakuutusyhtiölle, työttömyyskassalle ja vahinkovakuutusyhtiölle avuksi yrittäjän palkan määrittelyssä. Opinnäytetyön tavoitteena oli luoda selkeä ja kattava ohjeistus yrittäjän palkasta. Työssä syvennyttiin yrittäjän palkan eri osa-alueisiin yhteisen mallin löytämiseksi laajan teoriapohjan avulla.
Tämä toiminnallinen opinnäytetyö koskee yrittäjän palkan määrittämistä, mikäli sitä voi edes palkaksi kutsua. Yrittäjän ansio määritellään tahosta riippuen hyvin eri tavoin ja terminologia on vaihtelevaa. Yrittäjän palkka tulisi määrittää todellisen työpanoksen arvon mukaan, mutta kovin harva yrittäjä määrittää palkkaansa todellisuudessa siten. Aloittavan yrittäjän tulee tehdä kattava liiketoimintasuunnitelma sekä määritellä oman työnsä arvo, jotta hän voi arvottaa työnsä muille sopijaosapuolille. Se summa, josta yrittäjä maksaa veroa ei määrää millään tavoin muille sopijaosapuolille ilmoitettavaa summaa.
Yrittäjän ”palkalle” on monta paremmin kuvaavaa sanaa kuten yrittäjän työtulo, vuosityöansio ja työpanoksen arvo. Yrittäjien eläkelain mukaan yrittäjän palkasta käytetään termiä työtulo, joka tulisi määritellä yrittäjän todellisen työpanoksen mukaan. Termiä vuosityöansio käytetään, kun määritellään tapaturmavakuutuksen suuruutta, ja siinä huomioidaan tapaturmahetkellä oleva ansiotaso. Yrittäjän työpanoksen arvo on yrittäjän itse määrittelemä summa oman työnsä arvosta.
Tutkimuksen tueksi haastateltiin pienyrittäjiä sekä tutkittiin tilastokeskuksen sekä vakuutusyhtiöiden tilastoja. Tavoitteena oli selvittää, miten yrittäjät määrittelevät työnsä arvon sekä miten hyvin he tuntevat sosiaali- sekä vakuutusturvansa. Työn lähtökohtana oli toimeksiantajan todellinen tarve oppaalle, jonka avulla pienyrittäjien tietämystä voitaisiin parantaa, jolloin yrittäjän voivat turvata taloutensa mahdollisen työkyvyttömyyden sattuessa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että yrittäjän palkalle on lähes yhtä monta määritelmää kuin yrittäjiäkin. Yrittäjillä on myös harhaanjohtavia käsityksiä YEL-vakuutuksesta, mikä voi johtaa YEL-työtulon tiedostamattomaan minimoimiseen. Suomessa toimii tällä hetkellä noin 353 000 yritystä. Iso osa näiden yritysten yrittäjistä poistuu väestörakenteen takia samoihin aikoihin työelämästä. Näin ollen YEL-työtulon minimoimisen seuraukset koskevat suurta osaa suomalaisista.
Tämä toiminnallinen opinnäytetyö koskee yrittäjän palkan määrittämistä, mikäli sitä voi edes palkaksi kutsua. Yrittäjän ansio määritellään tahosta riippuen hyvin eri tavoin ja terminologia on vaihtelevaa. Yrittäjän palkka tulisi määrittää todellisen työpanoksen arvon mukaan, mutta kovin harva yrittäjä määrittää palkkaansa todellisuudessa siten. Aloittavan yrittäjän tulee tehdä kattava liiketoimintasuunnitelma sekä määritellä oman työnsä arvo, jotta hän voi arvottaa työnsä muille sopijaosapuolille. Se summa, josta yrittäjä maksaa veroa ei määrää millään tavoin muille sopijaosapuolille ilmoitettavaa summaa.
Yrittäjän ”palkalle” on monta paremmin kuvaavaa sanaa kuten yrittäjän työtulo, vuosityöansio ja työpanoksen arvo. Yrittäjien eläkelain mukaan yrittäjän palkasta käytetään termiä työtulo, joka tulisi määritellä yrittäjän todellisen työpanoksen mukaan. Termiä vuosityöansio käytetään, kun määritellään tapaturmavakuutuksen suuruutta, ja siinä huomioidaan tapaturmahetkellä oleva ansiotaso. Yrittäjän työpanoksen arvo on yrittäjän itse määrittelemä summa oman työnsä arvosta.
Tutkimuksen tueksi haastateltiin pienyrittäjiä sekä tutkittiin tilastokeskuksen sekä vakuutusyhtiöiden tilastoja. Tavoitteena oli selvittää, miten yrittäjät määrittelevät työnsä arvon sekä miten hyvin he tuntevat sosiaali- sekä vakuutusturvansa. Työn lähtökohtana oli toimeksiantajan todellinen tarve oppaalle, jonka avulla pienyrittäjien tietämystä voitaisiin parantaa, jolloin yrittäjän voivat turvata taloutensa mahdollisen työkyvyttömyyden sattuessa.
Tutkimustulosten perusteella voidaan todeta, että yrittäjän palkalle on lähes yhtä monta määritelmää kuin yrittäjiäkin. Yrittäjillä on myös harhaanjohtavia käsityksiä YEL-vakuutuksesta, mikä voi johtaa YEL-työtulon tiedostamattomaan minimoimiseen. Suomessa toimii tällä hetkellä noin 353 000 yritystä. Iso osa näiden yritysten yrittäjistä poistuu väestörakenteen takia samoihin aikoihin työelämästä. Näin ollen YEL-työtulon minimoimisen seuraukset koskevat suurta osaa suomalaisista.