Yhteistyö on asenne, yhteistyön polkua rakentamassa : Lastensuojelun tehostetun perhetyön ja nuorisopsykiatrisen osaston yhteistyötä kehittämässä
Laitinen, Sini; Haapala, Anni (2016)
Laitinen, Sini
Haapala, Anni
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603103053
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603103053
Tiivistelmä
Laurea-ammattikorkeakoulu Tiivistelmä
Laurea Otaniemi
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Terveyden edistämisen koulutusohjelma
Johtaminen ja kehittäminen perhe- ja verkostotyössä
Haapala, Anni ja Laitinen, Sini
YHTEISTYÖ ON ASENNE - Lastensuojelun tehostetun perhetyön ja nuorisopsykiatrisen osaston yhteistyötä kehittämässä
Vuosi 2016 Sivumäärä 60+4
Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun välisestä yhteistyöstä. Tavoitteena oli selvittää yhteistyötä ja kehittää toimiva yhteistyömalli lastensuojelun tehostetun perhetyön sosiaaliohjaajien ja nuorisopsykiatrisen osaston henkilökunnan välille. Tavoitteena oli myös, etteivät saman asiakkaan eri työntekijät tekisi päällekkäistä ja erillistä työtä vaan asiakkaan saama palvelu olisi yhtenäistä huolimatta siitä, että toimijat tulevat eri organisaatioista. Tarkoituksena oli integroida resursseja niin, että yhteistyö olisi jatkuvaa ja suunnitelmallista. Opinnäyte toteutettiin toimintatutkimuksena. Tutkimuskysymykset olivat: Millaista yhteistyö on tällä hetkellä? Miten sitä tulisi kehittää?
Tutkimusympäristö rajautui lastensuojelun sosiaaliohjaajiin ja nuorisopsykiatrisen osaston henkilö-kuntaan, joten kehittämiskohtia lähdettiin pohtimaan näiden kahden toiminnan yhteistyön kehittämisen kannalta, vaikka myös lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden ja nuorisopsykiatristen poliklinikoiden osuus yhteistyössä nousi tärkeäksi. Opinnäytteen aikana vahvistui käsitys, että halua ja tarvetta parempaan yhteistyöhön löytyi, mutta aika ja resurssit koettiin asioina, jotka tuovat haasteita yhteistyön kehittämiseen. Tämänhetkistä yhteistyötä lastensuojelun tehostetun perhe-työn ja nuorisopsykiatrisen osaston välillä kuvattiin hajanaiseksi.
Lisäksi koettiin, ettei tietoa ja ymmärrystä toisen palvelun sisällöstä ollut tarpeeksi. Tämän koettiin vaikuttavan siihen, että odotukset toista palvelua kohtaan ja työn tekemisen reunaehdot eivät aina kohdanneet. Tämä toi ristiriitoja yhteistyöhön ja pettymyksiä suhteessa toiseen palveluun. Yhteistyötä oli ollut muun muassa verkostokokousten ja puheluiden muodossa, mutta siitä löydettiin paljon haasteita ja kehittämiskohteita.
Yhdessä lastensuojelun tehostetun perhetyön ja nuorisopsykiatrisen osaston työntekijöiden kanssa kehitimme kaksi mallia yhteistyön parantamiseksi. Toinen malli on yhteistyön prosessikaavio ja toinen hyvän yhteistyön perustan kehämalli. Yhteistyön haastekohtia ovat aloitus- ja lopetuskohdat, toisin sanoen siirtymävaiheet.
Näissä kohdissa yhteistyötä on syytä tehostaa. Tehostus tapahtuu ajantasaisella lähetteellä, yhteisillä tapaamisilla osastojakson verkostokokouksissa ja yhteisellä kotikäynnillä osastojakson aikana. Konkreettisten kohtaamisten lisäksi tarvitaan yhteistä koulutusta, yhteistä ymmärrystä, luottamusta, avoimuutta ja dialogisuutta, jotta moniammatillinen yhteistyö muodostuu hyväksi.
Laurea Otaniemi
Ylempi ammattikorkeakoulututkinto
Terveyden edistämisen koulutusohjelma
Johtaminen ja kehittäminen perhe- ja verkostotyössä
Haapala, Anni ja Laitinen, Sini
YHTEISTYÖ ON ASENNE - Lastensuojelun tehostetun perhetyön ja nuorisopsykiatrisen osaston yhteistyötä kehittämässä
Vuosi 2016 Sivumäärä 60+4
Opinnäytetyön tarkoituksena oli saada tietoa nuorisopsykiatrian ja lastensuojelun välisestä yhteistyöstä. Tavoitteena oli selvittää yhteistyötä ja kehittää toimiva yhteistyömalli lastensuojelun tehostetun perhetyön sosiaaliohjaajien ja nuorisopsykiatrisen osaston henkilökunnan välille. Tavoitteena oli myös, etteivät saman asiakkaan eri työntekijät tekisi päällekkäistä ja erillistä työtä vaan asiakkaan saama palvelu olisi yhtenäistä huolimatta siitä, että toimijat tulevat eri organisaatioista. Tarkoituksena oli integroida resursseja niin, että yhteistyö olisi jatkuvaa ja suunnitelmallista. Opinnäyte toteutettiin toimintatutkimuksena. Tutkimuskysymykset olivat: Millaista yhteistyö on tällä hetkellä? Miten sitä tulisi kehittää?
Tutkimusympäristö rajautui lastensuojelun sosiaaliohjaajiin ja nuorisopsykiatrisen osaston henkilö-kuntaan, joten kehittämiskohtia lähdettiin pohtimaan näiden kahden toiminnan yhteistyön kehittämisen kannalta, vaikka myös lastensuojelun avohuollon sosiaalityöntekijöiden ja nuorisopsykiatristen poliklinikoiden osuus yhteistyössä nousi tärkeäksi. Opinnäytteen aikana vahvistui käsitys, että halua ja tarvetta parempaan yhteistyöhön löytyi, mutta aika ja resurssit koettiin asioina, jotka tuovat haasteita yhteistyön kehittämiseen. Tämänhetkistä yhteistyötä lastensuojelun tehostetun perhe-työn ja nuorisopsykiatrisen osaston välillä kuvattiin hajanaiseksi.
Lisäksi koettiin, ettei tietoa ja ymmärrystä toisen palvelun sisällöstä ollut tarpeeksi. Tämän koettiin vaikuttavan siihen, että odotukset toista palvelua kohtaan ja työn tekemisen reunaehdot eivät aina kohdanneet. Tämä toi ristiriitoja yhteistyöhön ja pettymyksiä suhteessa toiseen palveluun. Yhteistyötä oli ollut muun muassa verkostokokousten ja puheluiden muodossa, mutta siitä löydettiin paljon haasteita ja kehittämiskohteita.
Yhdessä lastensuojelun tehostetun perhetyön ja nuorisopsykiatrisen osaston työntekijöiden kanssa kehitimme kaksi mallia yhteistyön parantamiseksi. Toinen malli on yhteistyön prosessikaavio ja toinen hyvän yhteistyön perustan kehämalli. Yhteistyön haastekohtia ovat aloitus- ja lopetuskohdat, toisin sanoen siirtymävaiheet.
Näissä kohdissa yhteistyötä on syytä tehostaa. Tehostus tapahtuu ajantasaisella lähetteellä, yhteisillä tapaamisilla osastojakson verkostokokouksissa ja yhteisellä kotikäynnillä osastojakson aikana. Konkreettisten kohtaamisten lisäksi tarvitaan yhteistä koulutusta, yhteistä ymmärrystä, luottamusta, avoimuutta ja dialogisuutta, jotta moniammatillinen yhteistyö muodostuu hyväksi.