Lapsireumaatikon alaraajojen liikkuvuusharjoittelu altaassa
Uusitalo, Tiia (2016)
Uusitalo, Tiia
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603313728
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201603313728
Tiivistelmä
Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää altaassa tehdyn liikkuvuusharjoittelun vaikutusta lapsireumaatikon alaraajojen suurten nivelten liikkuvuuteen, koettuun kipuun, koettuun suorituskykyyn ja liikunta-aktiivisuuteen. Yhteistyökumppani tutkimuksessa oli Lappeenrannan Reumayhdistys ry, josta yhdyshenkilönä toimi yhdistyksen varapuheenjohtaja Jaana Kauppinen.
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka toteutettiin liikkuvuuden mittaamisella ja teemahaastattelulla. Lappeenrannan Reumayhdistys ry:n kaikille jäsenille laitettiin kutsu tutkimukseen, ja vapaaehtoisena tutkimukseen osallistui yksi koehenkilö. Koehenkilö osallistui altaassa suoritettuun interventioon, joka kesti yhteensä kuusi viikkoa. Tutkimuksen tulokset analysoitiin vertailemalla liikkuvuuden alku- ja loppumittauksista saatuja tuloksia toisiinsa. Teemahaastattelusta saadut vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen mukaan lapsireumaatikon alaraajojen nivelten liikkuvuus parani kaikissa alaraajojen nivelten liikesuunnissa kuuden viikon intervention seurauksena, lukuun ottamatta oikean ja vasemman polven ojennusta. Eniten liikkuvuutta tuli lisää oikean lonkan sisäkiertoon, vasemman lonkan ojennukseen, lähennykseen ja ulkokiertoon sekä oikean nilkan koukistukseen ja inversioon. Oikean lonkan ojennus ja vasemman nilkan koukistus pysyivät samana kuuden viikon harjoittelun jälkeen.
Tutkittava itse koki, että harjoittelulla ei ollut vaikutusta hänen suorituskykyynsä tai liikunta-aktiivisuuteensa. Tutkittavalla ei ollut erityisiä kipuja tutkimuksen aikana, mutta hän koki ajoittaisen kivun vaikuttavan osallistumiseensa, esimerkiksi harrastuksissaan. Ajoittaista kipua nivelissään tutkittava koki etenkin rasituksen jälkeen. Tutkittava ei tarvinnut ulkopuolista tukea päivittäisissä toiminnoissaan ja selviytyi itsenäisesti liikkumisessaan.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa koehenkilön liikkuvuuden ylläpitämisessä ja parantamisessa. Tutkimustuloksia voidaan myös hyödyntää tutkittavan jatkofysioterapian suunnittelussa.
Opinnäytetyö oli kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen tapaustutkimus, joka toteutettiin liikkuvuuden mittaamisella ja teemahaastattelulla. Lappeenrannan Reumayhdistys ry:n kaikille jäsenille laitettiin kutsu tutkimukseen, ja vapaaehtoisena tutkimukseen osallistui yksi koehenkilö. Koehenkilö osallistui altaassa suoritettuun interventioon, joka kesti yhteensä kuusi viikkoa. Tutkimuksen tulokset analysoitiin vertailemalla liikkuvuuden alku- ja loppumittauksista saatuja tuloksia toisiinsa. Teemahaastattelusta saadut vastaukset analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä.
Tutkimuksen mukaan lapsireumaatikon alaraajojen nivelten liikkuvuus parani kaikissa alaraajojen nivelten liikesuunnissa kuuden viikon intervention seurauksena, lukuun ottamatta oikean ja vasemman polven ojennusta. Eniten liikkuvuutta tuli lisää oikean lonkan sisäkiertoon, vasemman lonkan ojennukseen, lähennykseen ja ulkokiertoon sekä oikean nilkan koukistukseen ja inversioon. Oikean lonkan ojennus ja vasemman nilkan koukistus pysyivät samana kuuden viikon harjoittelun jälkeen.
Tutkittava itse koki, että harjoittelulla ei ollut vaikutusta hänen suorituskykyynsä tai liikunta-aktiivisuuteensa. Tutkittavalla ei ollut erityisiä kipuja tutkimuksen aikana, mutta hän koki ajoittaisen kivun vaikuttavan osallistumiseensa, esimerkiksi harrastuksissaan. Ajoittaista kipua nivelissään tutkittava koki etenkin rasituksen jälkeen. Tutkittava ei tarvinnut ulkopuolista tukea päivittäisissä toiminnoissaan ja selviytyi itsenäisesti liikkumisessaan.
Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää jatkossa koehenkilön liikkuvuuden ylläpitämisessä ja parantamisessa. Tutkimustuloksia voidaan myös hyödyntää tutkittavan jatkofysioterapian suunnittelussa.