Henkilöasiakkaiden tunteminen pankin riskienhallinnan näkökulmasta
Peltola, Sanni (2016)
Peltola, Sanni
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604094078
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604094078
Tiivistelmä
Opinnäytetyössäni tutkittiin pankkien lakiin perustuvaa velvollisuutta tunnistaa ja tuntea kaikki asiakkaansa. Pankeilla tulee olla asiakkaan henkilötietojen lisäksi riittävät tiedot asiakkaan toiminnasta, taloudellisesta asemasta, asioinnista sekä palvelujen käyttötarkoituksesta. Pankkien tulee todentaa asiakkaan henkilöllisyys virallisesta henkilöllisyystodistuksesta yksiselitteisesti asiakassuhteen laadusta riippumatta. Lisäksi työssäni tutkittiin rahanpesua ja terrorismin rahoittamista ilmiönä, koska se liittyy olennaisesti asiakkaan tuntemisvelvollisuuteen.
Työni tavoite oli tuoda esiin, minkälaisia ongelmia toimihenkilöt ovat kohdanneet henkilöasiakkaan tuntemistietojen päivittämisessä ja palveluiden avaamisessa. Tarkoitukseni oli selvittää, miten pankin on toimittava tämänlaisissa tilanteissa ja millaiset lait ja säädökset tilannetta hallitsevat. Tavoitteena oli myös selvittää, kokevatko toimihenkilöt lisäkoulutuksen tarvetta henkilöasiakkaiden tuntemiseen liittyen.
Tutkimusmenetelmänä käytin kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä eli laadullista tutkimusta. Tiedonkeruuvälineinä on käytetty Länsi-Kymen Osuuspankin toimihenkilöitä. Tutkimusaineistonkeruumenetelmäksi on valittu puolistrukturoitu haastattelu eli teemahaastattelu. Lähdeaineistona on käytetty aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, Osuuspankin sisäistä ohjeistusta, artikkeleita sekä lainsäädäntöä ja sen esitöitä.
Tutkimuksessa nousi esiin toimihenkilöiden kohtaamat ongelmat asiakkaan ihmeteltäessä, miksi tuntemistietoja häneltä kerätään. Haastavaksi koettiin asiakkaan kanssa puhelimitse hoidetut tuntemistietojen keräämistilanteet niin kuin kasvokkain käydyt keskustelut. Tuntemistietojen keräämisestä on muodostunut ajan saatossa rutiininomaista toimintaa pankeissa ja haastateltavat eivät kokeneet tarvetta lisäkoulutukselle. Tutkimuksen pohjalta voitiin todeta haastateltavien olevan hyvin tietoisia lainsäädännöstä ja pankin toimintatavoista näissä tilanteissa.
Työni tavoite oli tuoda esiin, minkälaisia ongelmia toimihenkilöt ovat kohdanneet henkilöasiakkaan tuntemistietojen päivittämisessä ja palveluiden avaamisessa. Tarkoitukseni oli selvittää, miten pankin on toimittava tämänlaisissa tilanteissa ja millaiset lait ja säädökset tilannetta hallitsevat. Tavoitteena oli myös selvittää, kokevatko toimihenkilöt lisäkoulutuksen tarvetta henkilöasiakkaiden tuntemiseen liittyen.
Tutkimusmenetelmänä käytin kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä eli laadullista tutkimusta. Tiedonkeruuvälineinä on käytetty Länsi-Kymen Osuuspankin toimihenkilöitä. Tutkimusaineistonkeruumenetelmäksi on valittu puolistrukturoitu haastattelu eli teemahaastattelu. Lähdeaineistona on käytetty aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, Osuuspankin sisäistä ohjeistusta, artikkeleita sekä lainsäädäntöä ja sen esitöitä.
Tutkimuksessa nousi esiin toimihenkilöiden kohtaamat ongelmat asiakkaan ihmeteltäessä, miksi tuntemistietoja häneltä kerätään. Haastavaksi koettiin asiakkaan kanssa puhelimitse hoidetut tuntemistietojen keräämistilanteet niin kuin kasvokkain käydyt keskustelut. Tuntemistietojen keräämisestä on muodostunut ajan saatossa rutiininomaista toimintaa pankeissa ja haastateltavat eivät kokeneet tarvetta lisäkoulutukselle. Tutkimuksen pohjalta voitiin todeta haastateltavien olevan hyvin tietoisia lainsäädännöstä ja pankin toimintatavoista näissä tilanteissa.