Henkilöasiakkaiden tunteminen pankin riskienhallinnan näkökulmasta

Abstract

Opinnäytetyössäni tutkittiin pankkien lakiin perustuvaa velvollisuutta tunnistaa ja tuntea kaikki asiakkaansa. Pankeilla tulee olla asiakkaan henkilötietojen lisäksi riittävät tiedot asiakkaan toiminnasta, taloudellisesta asemasta, asioinnista sekä palvelujen käyttötarkoituksesta. Pankkien tulee todentaa asiakkaan henkilöllisyys virallisesta henkilöllisyystodistuksesta yksiselitteisesti asiakassuhteen laadusta riippumatta. Lisäksi työssäni tutkittiin rahanpesua ja terrorismin rahoittamista ilmiönä, koska se liittyy olennaisesti asiakkaan tuntemisvelvollisuuteen.

Työni tavoite oli tuoda esiin, minkälaisia ongelmia toimihenkilöt ovat kohdanneet henkilöasiakkaan tuntemistietojen päivittämisessä ja palveluiden avaamisessa. Tarkoitukseni oli selvittää, miten pankin on toimittava tämänlaisissa tilanteissa ja millaiset lait ja säädökset tilannetta hallitsevat. Tavoitteena oli myös selvittää, kokevatko toimihenkilöt lisäkoulutuksen tarvetta henkilöasiakkaiden tuntemiseen liittyen.

Tutkimusmenetelmänä käytin kvalitatiivisia tutkimusmenetelmiä eli laadullista tutkimusta. Tiedonkeruuvälineinä on käytetty Länsi-Kymen Osuuspankin toimihenkilöitä. Tutkimusaineistonkeruumenetelmäksi on valittu puolistrukturoitu haastattelu eli teemahaastattelu. Lähdeaineistona on käytetty aiheeseen liittyvää kirjallisuutta, Osuuspankin sisäistä ohjeistusta, artikkeleita sekä lainsäädäntöä ja sen esitöitä.

Tutkimuksessa nousi esiin toimihenkilöiden kohtaamat ongelmat asiakkaan ihmeteltäessä, miksi tuntemistietoja häneltä kerätään. Haastavaksi koettiin asiakkaan kanssa puhelimitse hoidetut tuntemistietojen keräämistilanteet niin kuin kasvokkain käydyt keskustelut. Tuntemistietojen keräämisestä on muodostunut ajan saatossa rutiininomaista toimintaa pankeissa ja haastateltavat eivät kokeneet tarvetta lisäkoulutukselle. Tutkimuksen pohjalta voitiin todeta haastateltavien olevan hyvin tietoisia lainsäädännöstä ja pankin toimintatavoista näissä tilanteissa.

According to Finnish law, banks are required to comply with the customer due diligence standards, which means that banks must identify and know their customers. Besides personal details of the customer, the bank must have sufficient information on the customer’s activities, financial position, banking practices, and the purpose for which the services are used. Banks also must verify their customer’s identity from an official identity document and find out what kind of service the customer needs. In addition, Finnish legislation requires banks to know whether the customer is a politically exposed person or a family member of such a person. This research also deals with preventions of money laundering, because it is an integral part of knowing the customers. The objective of the thesis was to study what problems bank employees encounter with their obligations of knowing the customer.

The research method of this thesis is qualitative, which aims to give an overall understanding of knowing a private customer. Survey data has been collected from literature, the bank intra, judicial reports and government proposals. The research was implemented by interviewing bank employees.

The research showed the problems encountered when customers were wondering, why the bank has to know their customers closely and why the bank needs to ask certain questions. Interviewers found it challenging when interviews have been conducted on the telephone, rather than in face to face discussions. The second objective of this research was to find out if bank employees need additional training. Knowing the customers has, over the years, become a bank routine and the interviewers did not feel a need for additional training. The research showed that the bank employees were well aware of the legislation in these situations.