ITSEHOIDON TOTEUTUKSEN MAHDOLLISUUKSIA KOTIKUNTOUTUKSESSA : Toimintamalli kotikuntoutuksen tueksi
Vanhala, Maija; Immonen, Jaana (2016)
Vanhala, Maija
Immonen, Jaana
Kymenlaakson ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604254987
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201604254987
Tiivistelmä
Tämän kehittämistyön tarkoituksena oli kehittää näyttöön perustuvan tiedon pohjalta toimintamalli Kakspy:n psykiatriseen kotikuntoutukseen. Tavoitteena oli kehittää toimintamalli kotikuntoutukseen sairaanhoitajan työskentelyn tueksi. Sen avulla osataan huomioida ne elämän osa-alueet, joissa mielenterveyskuntoutujalla on tyypillisesti haasteita. Mallin avulla ja haasteet huomioiden sairaanhoitaja osaa paremmin ohjata ja opettaa kuntoutujaa hänen yksilöllisten kykyjensä mukaisesti. Toimintamallista hyötyvät niin kuntoutuja kuin työntekijä.
Mielenterveyskuntoutujat kuolevat muuta väestöä nuorempina ja itsehoitokykyä parantamalla saadaan eliniän odotetta nostettua. Itsehoitokyvyn tärkeyttä lisää hoitokulttuurin rakenne muutoksen tuoma kotona asumisen lisääntyminen. Opinnäytetyön teoriaosassa käytettiin Rauhalan ihmiskäsitystä ja Oremin itsehoitoteoriaa. Tutkimusten ja muun kirjallisuuden avulla kerättiin tietoa mielenterveyskuntoutujan itsehoitokyvystä. Näistä tiedoista tiivistettiin sisällönanalyysin keinoin tärkeimmät itsehoitotarpeet ja hoitotyön keinot.
Kognitiivinen itsehoitokyky on pohja elämänhallinnalle ja arjesta selviytymiselle. Sairaanhoitajan on osattava arvioida yksilöllisesti kuntoutujan itsehoitokykyä, jolloin hän osaa tukea kuntoutumista oikealla tavalla. Ratkaisevaa on myös kuntoutujan sai-rastumisikä ja siihen mennessä kehittyneet itsehoitotaidot. Metabolinen oireyhtymä on mielenterveyskuntoutujilla yleisempää kuin muulla väestöllä. Tämä on riski sydän-, verisuoni- ja rasva-aineenvaihdunnansairauksille, jotka vaikuttavat eliniän odotteeseen. Elintapoja muuttamalla voidaan vaikuttaa somaattisten sairauksien ennaltaehkäisyyn. Ravitsemukseen ja liikuntaan tulisi kiinnittää huomiota ja itsehoidon tukea kohdistaa niihin. Sosiaalinen hyvinvointi, vertaistuki ja mielekkään tekemisen löytyminen tukevat itsehoitokyvyn kehittymistä.
Mielenterveyskuntoutujat kuolevat muuta väestöä nuorempina ja itsehoitokykyä parantamalla saadaan eliniän odotetta nostettua. Itsehoitokyvyn tärkeyttä lisää hoitokulttuurin rakenne muutoksen tuoma kotona asumisen lisääntyminen. Opinnäytetyön teoriaosassa käytettiin Rauhalan ihmiskäsitystä ja Oremin itsehoitoteoriaa. Tutkimusten ja muun kirjallisuuden avulla kerättiin tietoa mielenterveyskuntoutujan itsehoitokyvystä. Näistä tiedoista tiivistettiin sisällönanalyysin keinoin tärkeimmät itsehoitotarpeet ja hoitotyön keinot.
Kognitiivinen itsehoitokyky on pohja elämänhallinnalle ja arjesta selviytymiselle. Sairaanhoitajan on osattava arvioida yksilöllisesti kuntoutujan itsehoitokykyä, jolloin hän osaa tukea kuntoutumista oikealla tavalla. Ratkaisevaa on myös kuntoutujan sai-rastumisikä ja siihen mennessä kehittyneet itsehoitotaidot. Metabolinen oireyhtymä on mielenterveyskuntoutujilla yleisempää kuin muulla väestöllä. Tämä on riski sydän-, verisuoni- ja rasva-aineenvaihdunnansairauksille, jotka vaikuttavat eliniän odotteeseen. Elintapoja muuttamalla voidaan vaikuttaa somaattisten sairauksien ennaltaehkäisyyn. Ravitsemukseen ja liikuntaan tulisi kiinnittää huomiota ja itsehoidon tukea kohdistaa niihin. Sosiaalinen hyvinvointi, vertaistuki ja mielekkään tekemisen löytyminen tukevat itsehoitokyvyn kehittymistä.