OTA AURINKOVITAMIINI OSAKSI ARKEA! : D-vitamiinisuositusohje alakouluikäisille lapsille
Hautamäki, Selja; Nevalainen, Heini (2016)
Hautamäki, Selja
Nevalainen, Heini
Karelia-ammattikorkeakoulu (Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu)
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605025795
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605025795
Tiivistelmä
D-vitamiini on rasvaliukoinen hormoni, joka on välttämätön monille elintoiminnoille. Se on tarpeellinen muun muassa lihasten toiminnalle, immuunipuolustukselle, luiden ja hampaiden kasvulle sekä kehitykselle että vahvistumiselle. Viime vuosina D-vitamiinisuositukset ovat herättäneet paljon keskustelua mediassa ja suositusten riittävyyttä on pohdittu niin Suomessa kuin ulkomailla.
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Joensuun Utrassa sijaitsevan alakoulun lapsille ja heidän vanhemmilleen alakouluikäisen lapsen D-vitamiinin saantisuosituksista ohje, joka perustuu viimeisimpiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemiin ravitsemussuosituksiin. Opinnäytetyön tietoperusta toimi lähteenä ohjeen toteutukselle. Ohje antaa uusinta näyttöön perustuvaa tietoa ja toimii terveydenhoitajan vastaanotolla ravitsemuskeskustelun tukena.
Teoriaosassa käsitellään terveydenhoitajan käyttämiä työmenetelmiä lasten terveyden edistämistyössä. Työmenetelmiä tarkastellaan motivoivan haastattelun ja ohjausmateriaalien näkökulmasta. Yhtenä jatkotutkimusaiheena voisi olla kyselytutkimus, kuinka terveydenhoitajan ohjaus ja ohjelehtinen ovat vaikuttaneet vanhempien ja lasten ravitsemusohjaukseen sitoutumiseen. Toisena aiheena voisi olla teknologiaa hyödyntävän ohjeen kehittäminen esimerkiksi mobiiliversiona.
Tämän toiminnallisen opinnäytetyön tarkoituksena oli tuottaa Joensuun Utrassa sijaitsevan alakoulun lapsille ja heidän vanhemmilleen alakouluikäisen lapsen D-vitamiinin saantisuosituksista ohje, joka perustuu viimeisimpiin Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisemiin ravitsemussuosituksiin. Opinnäytetyön tietoperusta toimi lähteenä ohjeen toteutukselle. Ohje antaa uusinta näyttöön perustuvaa tietoa ja toimii terveydenhoitajan vastaanotolla ravitsemuskeskustelun tukena.
Teoriaosassa käsitellään terveydenhoitajan käyttämiä työmenetelmiä lasten terveyden edistämistyössä. Työmenetelmiä tarkastellaan motivoivan haastattelun ja ohjausmateriaalien näkökulmasta. Yhtenä jatkotutkimusaiheena voisi olla kyselytutkimus, kuinka terveydenhoitajan ohjaus ja ohjelehtinen ovat vaikuttaneet vanhempien ja lasten ravitsemusohjaukseen sitoutumiseen. Toisena aiheena voisi olla teknologiaa hyödyntävän ohjeen kehittäminen esimerkiksi mobiiliversiona.