Roottoripurjeen jälkiasennusmenetelmien optimointi

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää, millä eri tavoilla roottoripurjeiden jälkiasentaminen kauppa-aluksiin on mahdollista toteuttaa. Tarkastelun kohteena olivat irtolasti-, öljysäiliö-, ro-ro-alukset sekä risteilijät. Roottoripurjeiden loppuasennusta koskien oli erityisesti määrä kiinnittää huomiota noston toteuttamiseen, sillä se muodostaa suurimman yksittäisen osan suorista asennuskustannuksista. Oletuksena oli, että jälkiasennus kannattaa suorittaa siten, että sillä on mahdollisimman pieni vaikutus aluksen normaaliin käyttöön ja liikenteeseen. Lähtökohtana oli tieto, että roottoripurjeiden jälkiasennus voidaan suorittaa kokonaan telakalla.

Työssä tutkittiin, mitä roottoripurjeiden jälkiasentamiseen liittyviä töitä voitaisiin tehdä aluksen ollessa merellä ja satamassa. Näitä tilanteita koskevia merenkulun turvallisuusmääräyksiä tarkasteltiin siltä osin, miten ne vaikuttavat roottoripurjeiden jälkiasennustöihin. Asennustöiden suorittamista tarkasteltiin paikkakohtaisesti myös siitä näkökulmasta, kuinka käytännöllistä eri töitä on missäkin tehdä.

Tutkimustyötä tehtiin haastattelemalla useita merenkulkualan vanhoja toimijoita joilla on kokemusta aluksiin tehtävistä muutostöistä. Roottoripurjeiden loppuasennusta käsiteltiin hankkimalla tietoa erilaisista työhön soveltuvista nostolaitteista, haastattelemalla asiantuntijoita, sekä lähettämällä hintatiedusteluja ajoneuvonosturiurakoitsijoille.

Tutkimuksen tuloksena luotiin matriisi, josta ilmenee mitä roottoripurjeiden jälkiasennukseen liittyviä töitä voi merellä sekä satamassa tehdä. Voidaan myös sanoa että roottoripurjeiden eri jälkiasentamismahdollisuudet eri paikoissa eivät juurikaan riipu alustyypistä. Poikkeuksen muodostavat kuitenkin öljysäiliöalukset joissa paloturvallisuudesta ollaan äärimmäisen tarkkoja. Roottoripurjeet havaittiin olevan mahdollista nostaa monella eri satamanosturityypillä alukseen, joiden käyttäminen on tulevissa loppunostoissa suositeltavaa.

Jokaiseen jälkiasennukseen liittyy merkittäviä tapauskohtaisia piirteitä, joiden vaikuttavuutta ei tässä työssä pystytä arvioimaan. Tästä syystä työn tulokset toimivat suuntaa-antavana tietopakettina mahdollisista roottoripurjeiden jälkiasennusmenetelmistä.

The aim of this thesis was to explore different possible methods for how different types of merchant vessels could be retrofitted with Rotor Sails. Retrofitting methods for bulkers, oil tankers, ro-ro-vessels and cruisers were particularly examined. A major part of this thesis covers the lifting of Rotor Sails into a vessel, as it composes a major part of the direct installation costs. The presumption was that retrofitting should be carried out in such manner, that it would not limit the vessel’s ability to be in service.

Study was done by interviewing various shipping industry professionals who had experience of large scale retrofit projects. In addition, the lifting of the Rotor Sails onto a vessel was studied by collecting information about different types of cranes which are suitable for the task. A few cost inquiries were also made to different crane contractors in order to have an estimation about relative costs between the suitable crane types.

A matrix, which presents different installation options, was created as a result of this thesis. It was discovered that there is little difference with the possible retrofit methods between different ship types, although oil tankers make an exception. It was also discovered that Rotor Sails can be lifted onto a vessel by means of various different harbor cranes which should be preferred over other crane types in the future lifting tasks.

Usually retrofit projects contain very case-specific features. Therefore, the results of this thesis can only serve as a general guideline for what can be done, rather than generalize how every retrofit of Rotor Sails should be carried out in the future.