Oman kehon merkitys vanhainkodissa asuvalle naiselle
Auranne, Katri (2006)
Auranne, Katri
Lahden ammattikorkeakoulu
2006
All rights reserved
Tiivistelmä
Tämän fysioterapian opinnäytetyön lähtökohtana on se huomio, että vanhaan naiseen liitetään stereotyyppisiä ja usein negatiivisia käsityksiä. Tiedetään myös, että fysioterapiassa keho on voimakkaasti läsnä. Kokemus omasta kehosta on kokemus itsestä ja sen vuoksi jokaisen henkilökohtaisesti määriteltävissä. Tässä työssä on pyrkimyksenä antaa vanhainkodeissa asuvien naisten itse määritellä itseään. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää ja kuvata mitä oma keho merkitsee vanhainkodissa asuvalle naiselle. Kolmelta naiselta avoimella haastattelulla kerätystä aineistosta etsitään vastausta kysymyksiin: mitä ajatuksia, tunteita ja toiveita oma keho herättää, mihin oma keho pystyy sekä mitä keho tuntee. Aineiston analysoinnissa käytetään aineistolähtöistä sisällönanalyysiä, sillä tavoitteena on lähestyä aihetta ilman ennakko-oletuksia. Vanhainkodissa asuvat naiset antavat keholleen sekä positiiviseksi että negatiiviseksi katsottavia merkityksiä. He ovat tyytyväisiä kehoonsa, arvostavat sitä ja heidän mielestään sen hyväksi kannattaa ponnistella. Sitkeällä ponnistelulla ja erityisesti liikunnalla naiset pyrkivät ylläpitämään ja parantamaan toimintakykyään ja huolehtimaan ulkonäöstään. Keho ja säilyneet taidot merkitsevät mahdollisuuksia toimintaan ja mielihyvään. Toisaalta keho merkitsee elämän rajoittumista ja menetettyjä mahdollisuuksia. Kivuista valittamiseen haastatellut naiset suhtautuvat negatiivisesti ja arkailevat avun pyytämisessä. Fyysisten taitojen menettäminen on naisille vaikea asia ja he toivovat hoitajilta ymmärrystä ja arvostusta. Muiden määrittelemäksi joutuminen loukkaa heitä. Tutkimuksen perusteella voidaan todeta, että vanhainkodissa asuvat naiset ovat kykeneviä ja halukkaita pohtimaan kehonsa mahdollisuuksia monipuolisesti ja heidän mielipiteensä onkin otettava huomioon fysioterapian suunnittelussa ja toteutuksessa. Naiset arvostavat sitkeää harjoittelua, joten fysioterapian tulee olla riittävän haasteellista, tavoitteellista, tehokasta ja mielihyvää tuottavaa. Kivun ja mielipahan ilmauksia tulee kuunnella herkällä korvalla, sillä naiset saattavat epäröidä niistä puhumista. Ennen kaikkea vanhoja naisia tulee kunnioittaa ja arvostaa yksilöinä. Heille oma keho rakentuu menneestä, nykyisestä ja tulevasta. Lisätietoa tarvitaan kehontietoisuuden harjoittelusta vanhainkodeissa ja siitä, miten fysioterapeutit huomioivat ikääntyneiden naisten kokemukset vuorovaikutustilanteissa.