Maiseman huomioiminen maankäytön suunnittelussa : haastattelututkimus seitsemässä kaupungissa

Abstract

Opinnäytetyössä tutkittiin maiseman huomioimista maankäytönsuunnittelussa. Tutkimus toteutettiin haastattelemalla yhdeksää kaupunkien organisaatioissa työskentelevää maisema-arkkitehtia. Haastattelut järjestettiin Espoossa, Helsingissä, Jyväskylässä, Porvoossa, Tampereella, Vaasassa ja Vantaalla. Idea tutkimuksen toteuttamiseen tuli Viherympäristöliiton Maiseman huomioon ottaminen maankäytön suunnittelussa (MAMA) -työryhmältä. Työryhmä on perustettu pohtimaan, miten maiseman huomioimista voitaisiin parantaa maankäyttö- ja rakennuslaissa sekä muissa säädöksissä. Tutkimuksessa pyrittiin selvittämään kaavoituksen toimintatapoja, maisemasuunnittelun asemaa kaupunkien kaavoituksessa ja maisemasuunnitteluresurssien riittävyyttä. Tutkimuksen tavoitteena oli myös selvittää maisema-arkkitehtien näkemyksiä maisemasuunnittelun asemasta maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL) ja maisemasuunnitteluun liittyvistä ongelmista, joita haastateltavat ovat huomanneet työssään. Tutkimuksessa on käsitelty myös maisemansuojelun mahdollisuuksia Suomen lainsäädännössä erityisesti maankäyttö- ja rakennuslakia sekä sen kaavoitukseen ja maisemaan liittyviä säädöksiä tarkastelemalla. Haastatteluissa tärkeimpiä kysymysten teemoja olivat organisaation maisema-asiantuntemus, viheralueiden strateginen suunnittelu, maisemasuunnittelun asema yleis- ja asemakaavoituksessa, rakennusvalvonnan maisema-asiantuntemus ja MRL:n täydennystarpeet. Tutkimuksessa pyrittiin myös löytämään kaupunkien väliltä eroja ja yhtäläisyyksiä. Kohdekaupungeissa maiseman aseman nähtiin parantuneen maankäytön suunnittelussa, mutta kaikki haastateltavat mainitsivat myös kehitettäviä asioita, kuten maiseman huomioiminen varhaisemmassa vaiheessa kaavoitusta ja maisemasuunnittelun resurssien lisääminen.

This study focused on how to take into account landscape in the planning of land use. The study was made by interviewing nine landscape architects who are working in the organizations of cities. The interviews were arranged in Espoo, in Helsinki, in Jyväskylä, in Porvoo, in Tampere, in Vaasa and in Vantaa. The idea for the research came from The Finnish Association of Landscape Industries, where a working committee was established to consider how to improve the recognition of landscape in the Land Use and Building Act and in other statutes. The study aspired to clarify the procedures of zoning, the status of landscape planning in the zoning of cities and the sufficiency of resources in landscape planning. Another aim of the research was to investigate landscape architects’ opinions on the status of landscape planning in the Land Use and Building Act and on the problems involving landscape planning that the interviewees had noticed in their work. The study also examined the possibilities of landscape conservation in Finnish legislation especially by examining the Land Use and Building Act and statues that involve in zoning and landscape. The themes of the main questions in the interview were organizations’ proficiency of landscape, the strategic planning of greenspaces, the status of landscape planning in zoning and town planning, the proficiency in landscape of the building control and the needs for supplements for the Land Use and Building Act. The research also tried to discover differences and similarities between the cities. The status of landscape in land use and planning had improved in the cities studied but all the interviewees also mentioned improvement areas, such as the recognition of landscape at an earlier stage of zoning and the need to increase resources in landscape planning.