Isien saama tuki hoitohenkilökunnalta keskoslapsen synnyttyä
Hartikainen, Tarja-Päivikki (2006)
Hartikainen, Tarja-Päivikki
Lahden ammattikorkeakoulu
2006
All rights reserved
Tiivistelmä
Opinnäytetyömme tarkoituksena on kuvata isien tuen saannin kokemusta hoitohenkilökunnalta keskoslapsen synnyttyä. Tavoitteena on, että hoitava henkilökunta voisi kehittää vuorovaikutustaitojaan sekä kohdistaa antamansa tuen juuri niihin asioihin jossa isät tarvitsevat tukea. Opinnäytetyön lähestymistavaksi valittiin laadullinen menetelmä. Työmme aineiston keräsimme kyselylomakkeella heinä- ja elokuussa 2006 Kevyt ry:n kautta. Kysymykset laadimme teoriasta nousseiden keskeisten käsitteiden pohjalta. Kevyt ry:n hallituksen jäsen toimi yhteyshenkilönä. Hän lähetti sähköpostilla kysymyslomakkeen isille, jotka halusivat työhömme osallistua. Tiedonantajina tässä työssä ovat kolme isää, jotka lähettivät vastauksensa meille sähköpostitse. Saatu aineisto analysoitiin sisällönanalyysin avulla. Tutkimustuloksista ilmeni, että isät saivat osallistua lapsensa hoitoon heti, kun lapsen vointi sen salli. Isät kertoivat saaneensa ohjausta riittävästi. Isät saivat osallistua lapsen perushoitoon ja hoitoihin, joita keskoslapsille annetaan. Tärkeää oli huomioida isä omana yksilönään ja antaa hänelle yksilöllistä ohjausta, mikä antoi itsevarmuutta hoitaa lasta. Isille oli myös annettu sairaslomaa, jotta he pystyivät käymään sairaalassa katsomassa lastaan. Lisäksi henkilökunta oli esitellyt vanhemmille erilaisia tukimuotoja monipuolisesti. Tutkimukseen osallistuvat isät olisivat toivoneet lääkäriltä suorempaa puhetta lapsen voinnista. Lapsen vointia on ensimmäisinä vuorokausina vaikea ennustaa. Lääkärit olivat siirtäneet keskustelua eteenpäin, joka jätti isille tunteen, ettei kaikkea kerrottu. Isät saivat paljon tietoa keskosen hoidosta, mutta olisivat halunneet myös yleistä tietoa keskosuudesta kotiin luettavaksi. Selvisi myös, että omien tarpeiden ja halujen tunnistaminen koettiin vaikeaksi. Isille lapsen vointi oli tässä tilanteessa tärkeintä. Omahoitajaa pidettiin tärkeänä. Isät jäivät kaipaamaan omahoitajaa lapsille, joilta se puuttui. Hoitajien vuorotöiden takia toivottiin, että lapsella olisi myös toinen omahoitaja.