Sanasta lihaksi

Abstract

Karnevalismi on Mihail Bahtinin Rabellaesin tuotannon pohjalta luoma käsite keskiaikaisesta groteskista maailmankuvasta. Groteskissa maailmassa kaikki kuuluvat samaan materiaalis-ruumiilliseen yhteyteen. Se on vastakohta kaikelle abstraktille ja rationaaliselle, joka pyrkii yksilöllisyyteen ja aiheuttaa eriarvoisuutta. Karnevalismi on pyrkimys tasa-arvoiseen yhtenäiskulttuuriin alentamalla abstrakti maan tasolle. Maailmankuva alkaa muuttua yksilöllisemmäksi ja abstraktimmaksi mentäessä kohti 1700-lukua ja klassismia. Se aiheuttaa esteettisen eroamisen elämästä. Esteettinen alkaa saada erityispiirteensä kaunotaiteiden piiristä ja se muuttuu suppeammaksi. Esteettinen kokemus ei ole enää kaikkien elämän alueiden ja ihmisten yhteinen vaan se muuttuu rajatun eliitin yksinomaisuudeksi. Syntyy jako korkea- ja populaarikulttuuriin. Klassista käsitystä esteettisestä syntyy vastustamaan 1800-luvulla moderni maailmakuva, joka pyrkii takaisin groteskiin maailmankuvaan ja hävittämään jaon korkea- ja populaarikulttuurin väliltä. Romantiikka löysi innoituksensa kansankulttuurista, avantgarde pyrki puolestaan myöhemmin ulos taidemaailmasta ja koetti lähestyä yhteiskuntaa. Jako pysyi kuitenkin yllä esteiikan pysyessä abstraktilla tasolla. Populaarikulttuuri oli kansan ja työväen kulttuuria ja korkeakulttuuri eliitin ja porvariston. 1900-luvulla postmodernismi on jatkanut pyrkimystä yhtenäiskulttuuriin. Korkeakulttuurin pyrkimykset populaarikulttuurin piiriin ovat voimistuneet. Tähän pidetään syynä populaarikulttuurin kasvua uusliberalistisen globalisaation myötä: korkeakulttuuri ei ole voinut vastata populaarikulttuurin haasteeseen kulttuurien kilpailussa. Pragmatistinen estetiikka tarjoaa vaihtoehdon kulttuurin karnevalisoitumispyrkimyksissä. Sen lähtökohtana on kokemuksen korostaminen taiteentutkimuksessa. Pragmatistinen estetiikka tunnustaa lähtökohdakseen taiteen vastaanoton. Se tutkii, mitä taide merkitsee sen kokijalle ja mitä yhteiskunnallista merkitystä sillä on. Se pyrkii karnevalismin tavoin palauttamaan kaiken populaarin mielihyväesteettisen kokemuksen avulla materiaalis-ruumiilliseen piiriin.

Carnevalism is a conception of the medieval grotesque picture of the world created by Mihail Bahtin. In the grotesque picture of the world everything belongs to the same materialistic-physical dimension. It is opposite to everything which represents abstract or rational and applies to individualism and causes inequality. Carnevalism aims to equal culture without separation to high from low by bringing abstract down to the level of earth. The picture of the world started to become more individual and abstract in the 18th century when classicism was born. It caused the separation of life and aesthetical. Aesthetics started to get its character from high culture and it became more abridged. Aesthetical experience was not anymore common and it did not belong to everyone. It became the property of the specific elite. The separation between high culture and popular culture was born. The modern picture of the world started to refuse classical conception of aesthetical in 19th century. It applied to the grotesque picture of the world and tried to destroy the separation between high culture and popular culture. Romantic found its inspiration from folk culture, avantgarde tried to get out of art museums and come closer to society. The separation did not vanish because aesthetical was still conceptional. Popular culture was the culture of folk and working class high culture belonged to bourgeois and elite. Postmodernism has continued applying to common culture in 20th century. High culture has tried to shift popular culture. The reason to this has considered the growth of popular culture which is caused by new liberalistic globalization. High culture could not have responded to the challenge of popular culture. Pragmatistic aesthetic offers a alternative in cultural carnevalism. Researches of it bases on the experience of art. It researches how the art is experienced, what does it mean to people and what kind of meaning it has in society. It tries to bring aesthetical down to emotional level from rational dimension.