Kotkan neuvolatyöntekijöiden kokemuksia ja näkemyksiä isän synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisesta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tarkoitus oli selvittää Kotkan kolmen neuvolan neuvolatyöntekijöiden kokemuksia ja näkemyksiä isän synnytyksen jälkeisen masennuksen tunnistamisesta. Aiheen ajankohtaisuutta korostaa muun muassa päivitetty neuvolatyön käsikirja, jolloin neuvolatyössä tulisi huomioida myös isän kasvava rooli perhekeskeisessä työssä. Isän synnytyksen jälkeistä masennusta on maailmalla tutkittu vasta viimeisen 15 vuoden aikana, ja tähänastisissa tutkimustuloksissa on todettu, että isän synnytyksen jälkeisen masennuksen esiintyvyys on isillä noin 10 %. Esiintyvyys vastaa jo laajalti tutkitun äidin synnytyksen jälkeisen masennuksen yleisyyttä (15 - 20 %), joskin hieman pienemmissä määrin. Isän synnytyksen jälkeinen masennus voi olla merkittävä riskitekijä niin lasten kuin koko perheen hyvinvointia ajatellen. Tästä syystä neuvolatyöntekijät ovat ensikontaktin keskeisessä roolissa, koska isiä kohdatessaan he voivat tunnistaa isän synnytyksen jälkeisen masennuksen oireita.

Opinnäytetyö on kvalitatiivinen, eli laadullinen. Tutkimus on toteutettu ryhmähaastatteluin, ja kerätty aineisto on litteroitu tekstimuotoon. Litteroidulle aineistolle on tehty induktiivinen, eli aineistolähtöinen sisällönanalyysi, jolloin vastauksia tutkimuskysymyksiin on haettu kerätystä aineistosta. Tuloksista käy ilmi, että Kotkan neuvolatyöntekijät tunnistavat isän synnytyksen jälkeistä masennusta heikosti muun muassa kokemuksen puutteen takia, mutta mahdollisten riskitekijöiden ja auttamismenetelmien tunnistaminen on taas vahvaa. Haastatteluista kävi ilmi myös se, että Kotkan neuvolatyöntekijöillä oli positiivinen kuva mitä tulee esimerkiksi mahdolliseen lisätietoon tai koulutukseen isän synnytyksen jälkeisestä masennuksesta.

Tätä tutkimusta ja sen tuloksia tullaan hyödyntämään Kotkan perhetyötä tekevien työntekijöiden kehittämis- ja koulutuspäivillä lokakuussa 2016. Johtopäätöksissä todetaan, että isän synnytyksen jälkeistä masennusta tulisi tutkia myös tulevaisuudessa. Tämä koskee varsinkin Suomea, missä aiheesta ei vielä toistaiseksi ole tieteellistä tutkimusta tehty ammattikorkeakoulun opinnäytetöitä lukuun ottamatta. Jatkotutkimusta tulisi tehdä etenkin siltä osin, että tutkimus kohdistettaisiin suomalaisten isien omiin kokemuksiin ja näkemyksiin isän synnytyksen jälkeisestä masennuksesta konkreettisten tulosten saamiseksi sairauden esiintyvyydestä. Tällaisten tulosten saaminen selkeyttäisi myös tulevaisuuden neuvolatyön kehittämistä siltä osin, että neuvolatyöntekijät entistä paremmin tunnistaisivat kyseessä olevan sairauden.

The meaning of this thesis was to examine healthcare workers of Kotka citys three child healthcare centers, and their experiences and views of recognizing paternal postpartum depression. The topic is current because of fathers’ role among families and family work is increasing. This also has an effect upon child healthcare workers’ official guidelines considering the work field. Paternal postpartum depression (PPD) has only been studied for about 15 years, but the results up to now show that PPD regards about 10 % of fathers. That is almost as much as the incidence of the widely studied maternal postpartum depression (15 - 20 %). Paternal postpartum depression can be a significant risk factor to a child- as well as to the whole familys’ welfare. For this reason healthcare workers in child health care centers are in a significant role as they are very often the first to come in contact with fathers and the possibility of recognizing the signs of their PPD.

This thesis is qualitative. The study has been executed in form of group interviews, and the recorded material has been transcripted. The transcripted material and its content has been analyzed in an inductive way. The results show, that health care workers’ recognition of PPD of Kotkas childcare centers is very low due to the lack of experience. On the other hand the recognition of possible risk factors and ways to help is very good. The results also show that the attitude of Kotka health care workers’ towards additional information and possible further education about PPD is positive.

This study and its results will be used in an educational way in October 2016 for employees within family work of Kotka. The conclusion is that more studies of PPD will be needed in the future, especially in Finland where the phenomenon has not yet been scientifically studied. Further studies should be executed especially in a way where Finnish fathers’ experiences and views of PPD would be in focus. With concrete information of paternal postpartum depressions incidence in Finnish fathers would help to further more refine health care workers’ ability to recognize PPD.