Potilaiden kaatumisen ehkäisy : vaaranpaikat sisätautien vuodeosastolla
Soininen, Maarit (2016)
Soininen, Maarit
Laurea-ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605188555
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-201605188555
Tiivistelmä
Opinnäytetyöni aihe nousi esiin työelämän tarpeesta syksyllä 2014. Aihe on väestön ikääntymisestä johtuen myös kansainvälisesti tärkeä ja ajankohtainen. Potilaiden kaatumistapaukset ovat yleisiä ja niiden kustannukset ovat kalliita. Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) turvallisuusstrategian mukaan kaatumisen ehkäisyyn liittyvän uuden toimintamallin tulisi vuonna 2016 kattaa 80% kliinisen toiminnan yksiköistä. Sisätautien vuodeosastolla, johon opinnäytetyöni liittyi, toimintamallia oltiin ottamassa käyttöön vuoden 2015 aikana. Tutkielmani tarkoituksena oli fyysistä ympäristöä havainnoimalla sekä kahden vuoden aikana raportoituja kaatumistapauksia analysoimalla kartoittaa kaatumisriskiä lisääviä tekijöitä osastolla. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, joka auttaa uuden toimintamallin käyttöönotossa, osaston kaatumistapausten ehkäisyssä ja potilasturvallisuuden kehittämisessä. Opinnäytetyöni teoria koostuu kaatumisriskiä lisäävistä tekijöistä, kaatumisen ennaltaehkäisyn keinoista sekä tutkimusta ohjaavasta metodologiasta.
Tutkimuskysymyksiä oli kaksi;
Mitkä ovat osaston vaaranpaikat?
Minkälaisia kaatumistilanteita osastolla oli raportoitu viimeisen kahden vuoden aikana ja mitä niistä voidaan päätellä?
Tässä opinnäytetyössä on käytetty laadullisia tutkimusmenetelmiä ja aineisto on analysoitu teoriaohjautuen. Osaston fyysinen ympäristö havainnoitiin HUS:n omaa ympäristön kartoituskaavaketta käyttäen. Selvisi, että vaikka tilat olivat materiaali- ja tilaratkaisuiltaan hieman vanhentuneet olivat ne suurimmaksi osaksi siistit ja melko hyvässä kunnossa. Isoimpia ongelmia olivat tilanahtaus, säilytystilojen puuttuminen ja lattioiden liukkaat pintamateriaalit. Kaatumisen ehkäisyyn oli osastolla kiinnitetty jo monin tavoin huomiota esimerkiksi tukikahvoja ja opasteita lisäämällä.
Haipro-raportteihin (haittatapahtumien raportointimenettely) liittyvät tulokset olivat yhteneväisiä aiempien tutkimustulosten kanssa. Suurin osa raportoiduista kaatumistapauksista tapahtuivat yöaikaan. Useimmiten niitä sattui potilashuoneissa sänkyjen läheisyydessä ja wc:ssä tai matkalla sinne. Useisiin tapauksiin liittyi potilaan sekavuus, muistamattomuus ja/tai rauhoittavan lääkkeen käyttö. Raportit olivat monesti melko lyhyitä ja sisällöltään yksipuolisia. Selvisi, että raportointimäärissä oli osaston sisällä suuria eroja. Raportoitujen tapausten vähyydestä voidaan päätellä, että osa kaatumistapauksista jää melko todennäköisesti raportoimatta. Jatkossa raportoinnin määrään ja laatuun olisi hyvä kiinnittää huomiota. Muita kehitysehdotuksiani olivat muun muassa potilashuoneiden kalusteiden määrään ja sijainnin huomioiminen sekä lisäkoulutus hoitajille siitä, mitä tekijöitä potilaan kaatumisriskin kasvuun liittyy ja mitä asioita Haipro-raportin tulisi sisältää. Osasto sai parannusehdotukseni käyttöönsä heille luodun raportin muodossa.
Tutkimuskysymyksiä oli kaksi;
Mitkä ovat osaston vaaranpaikat?
Minkälaisia kaatumistilanteita osastolla oli raportoitu viimeisen kahden vuoden aikana ja mitä niistä voidaan päätellä?
Tässä opinnäytetyössä on käytetty laadullisia tutkimusmenetelmiä ja aineisto on analysoitu teoriaohjautuen. Osaston fyysinen ympäristö havainnoitiin HUS:n omaa ympäristön kartoituskaavaketta käyttäen. Selvisi, että vaikka tilat olivat materiaali- ja tilaratkaisuiltaan hieman vanhentuneet olivat ne suurimmaksi osaksi siistit ja melko hyvässä kunnossa. Isoimpia ongelmia olivat tilanahtaus, säilytystilojen puuttuminen ja lattioiden liukkaat pintamateriaalit. Kaatumisen ehkäisyyn oli osastolla kiinnitetty jo monin tavoin huomiota esimerkiksi tukikahvoja ja opasteita lisäämällä.
Haipro-raportteihin (haittatapahtumien raportointimenettely) liittyvät tulokset olivat yhteneväisiä aiempien tutkimustulosten kanssa. Suurin osa raportoiduista kaatumistapauksista tapahtuivat yöaikaan. Useimmiten niitä sattui potilashuoneissa sänkyjen läheisyydessä ja wc:ssä tai matkalla sinne. Useisiin tapauksiin liittyi potilaan sekavuus, muistamattomuus ja/tai rauhoittavan lääkkeen käyttö. Raportit olivat monesti melko lyhyitä ja sisällöltään yksipuolisia. Selvisi, että raportointimäärissä oli osaston sisällä suuria eroja. Raportoitujen tapausten vähyydestä voidaan päätellä, että osa kaatumistapauksista jää melko todennäköisesti raportoimatta. Jatkossa raportoinnin määrään ja laatuun olisi hyvä kiinnittää huomiota. Muita kehitysehdotuksiani olivat muun muassa potilashuoneiden kalusteiden määrään ja sijainnin huomioiminen sekä lisäkoulutus hoitajille siitä, mitä tekijöitä potilaan kaatumisriskin kasvuun liittyy ja mitä asioita Haipro-raportin tulisi sisältää. Osasto sai parannusehdotukseni käyttöönsä heille luodun raportin muodossa.