Huokostin-notkistin-yhdistelmien käyttäytyminen itsetiivistyvässä betonissa

Abstract

Opinnäytetyön tarkoituksena oli tehdä tutkimus, jossa vertaillaan itsetiivistyvän betonin erilaisten huokostin-notkistin-lisäaineyhdistelmien yhteensopivuutta sekä betonimassan käyttäytymistä, kun massan sekoitusaikaa pidennetään. Tutkimuksen tarkoituksena oli kokeilla kuutta erilaista lisäaineyhdistelmää ja tutkimuksen tulosten perusteella päätellä, onko jokin kyseisistä yhdistelmistä sopiva Suomen Rakennelujitus Oy:n käyttöön.

Opinnäytetyö jaettiin kahteen osioon. Tutkimuksen ensimmäisessä osiossa pyrittiin löytämään oikeat määrät eri huokostin-notkistin-lisäaineyhdistelmille. Eri notkistimista valmistettiin myös huokostamattomat massat, niin sanotut perusmassat, joihin huokostettujen massojen ominaisuuksia verrattiin. Ensimmäisestä osiosta valittiin parhaalta vaikuttavat massat jatkotutkimukseen.

Tutkimuksen toisessa osiossa tutkittiin, miten eri lisäaineyhdistelmät käyttäytyvät massan sekoitusajan pidentyessä. Jokaisesta eri betonireseptistä tehtiin ilmamäärämittauksia sekä leviämäkokeita, joiden avulla seurattiin massan ominaisuuksia. Massoista valettiin myös koekuutiot, joiden avulla vertaitiin koemassojen lujuuksia.

Opinnäytetyön tuloksena saatiin selville, mikä testatuista oli paras lisäaineyhdistelmä. Tutkimuksessa saatiin selville maksimimääriä eri huokostimille sekä raja-arvoja sekoitusajalle. Tutkimus toimi hyvänä pohjatyönä mahdollisille jatkotutkimuksille.

The purpose of the thesis was to study how different sorts of air-entraining agent and plasticizer admixtures are compatible and how the self-compacting fresh concrete functions when mixing time is prolonged. The purpose of the study was to test six different admixture combinations and see if any of those combinations would be suitable for Suomen Rakennelujitus Ltd.

The study was divided into two parts. The intention of the first part of the study was to find the correct rations for air-entraining agents and plasticizers. Those recipes were compared to so called basic recipes. The two basic recipes were made using two different plasticizers without any air-entraining agents. After com-paring different recipes the best of the combinations were selected for the second part of the study.

The purpose of the second part was to study how the mixing time effects the different admixture combinations. To monitor the attribute of the fresh concrete all different fresh concrete recipes were measured for air content and slump-flow tested. The compression strength of the different recipes was compared by casting testing cubes.

As a result of the thesis the best admixture combination was found. The study also revealed the maximum amount for different air-entraining agents and the longest possible mixing time. This study could be a good basic research for further studies.