Äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajien ja kätilöiden kokemuksia parisuhdeväkivaltalomakkeen käytöstä
Kuusisto, Sini (2016)
Kuusisto, Sini
Lahden ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016053010848
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016053010848
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli selvittää äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajien ja kätilöiden kokemuksia parisuhdeväkivaltalomakkeen käytöstä ja saada heiltä kehittämisideoita lomakkeen käyttöön. Tarkoituksena oli tuottaa tietoa, jonka perusteella parisuhdeväkivaltalomake tukisi entistä paremmin terveydenhoitajan ja kätilön työtä parisuhdeväkivallan tunnistamiseksi ja puheeksiottamiseksi sekä saada tietoa esimiehille asioista, joihin terveydenhoitajat ja kätilöt tarvitsisivat lisäkoulutusta tai tukea parisuhdeväkivaltalomakkeen käytössä.
Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin. Kirjalliset lomakehaastattelut lähetettiin sähköisesti suomalaisen keskisuuren kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajille ja kätilöille. Lomakehaastattelussa kartoitettiin parisuhdeväkivaltalomakkeen käyttökokemuksia, lisäkoulutuksen ja lomakkeen sisällön kehittämistarpeita. Haastattelulomakkeella etsittiin vastauksia opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin, jotka olivat: Millaiseksi äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajat ja kätilöt kokevat parisuhdeväkivaltalomakkeen käytön? Millaisia kehittämisideoita äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajilla ja kätilöillä on parisuhdeväkivaltalomakkeesta?
Tutkimustulokset osoittivat terveydenhoitajien ja kätilöiden kokevan parisuhdeväkivaltalomakkeen käytöstä hyötyjä ja haittoja. Hyötyinä nähtiin lomakkeen edut äidin oma-aloitteiseen puheeksi ottoon ja joustavuus terveydenhoitajan ja kätilön puheeksiottomenetelmänä. Haittoina koettiin erilaisten tekijöiden merkitys lomakkeen antamisessa tai lomakkeen hyödennettävyydessä omassa työskentelyssä. Tutkimustuloksista selvisi terveydenhoitajien ja kätilöiden tarvitsevan parisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottoon säännöllistä lisäkoulutusta, työnohjausta ja työyhteisön tukea. Jatkotutkimusaiheena voisi kehittää äitiys- ja lastenneuvolan henkilökunnalle oppaan parisuhdeväkivaltaa kokevan hoitopolusta, tutkia lisäkoulutuksen merkitystä parisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja puheeksi otossa sekä kehittää parisuhdeväkivaltalomakkeen sisältöä asiakasystävällisemmäksi.
Tutkimus toteutettiin laadullisen tutkimuksen keinoin. Kirjalliset lomakehaastattelut lähetettiin sähköisesti suomalaisen keskisuuren kaupungin äitiys- ja lastenneuvoloiden terveydenhoitajille ja kätilöille. Lomakehaastattelussa kartoitettiin parisuhdeväkivaltalomakkeen käyttökokemuksia, lisäkoulutuksen ja lomakkeen sisällön kehittämistarpeita. Haastattelulomakkeella etsittiin vastauksia opinnäytetyön tutkimuskysymyksiin, jotka olivat: Millaiseksi äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajat ja kätilöt kokevat parisuhdeväkivaltalomakkeen käytön? Millaisia kehittämisideoita äitiys- ja lastenneuvolan terveydenhoitajilla ja kätilöillä on parisuhdeväkivaltalomakkeesta?
Tutkimustulokset osoittivat terveydenhoitajien ja kätilöiden kokevan parisuhdeväkivaltalomakkeen käytöstä hyötyjä ja haittoja. Hyötyinä nähtiin lomakkeen edut äidin oma-aloitteiseen puheeksi ottoon ja joustavuus terveydenhoitajan ja kätilön puheeksiottomenetelmänä. Haittoina koettiin erilaisten tekijöiden merkitys lomakkeen antamisessa tai lomakkeen hyödennettävyydessä omassa työskentelyssä. Tutkimustuloksista selvisi terveydenhoitajien ja kätilöiden tarvitsevan parisuhdeväkivallan tunnistamiseen ja puheeksi ottoon säännöllistä lisäkoulutusta, työnohjausta ja työyhteisön tukea. Jatkotutkimusaiheena voisi kehittää äitiys- ja lastenneuvolan henkilökunnalle oppaan parisuhdeväkivaltaa kokevan hoitopolusta, tutkia lisäkoulutuksen merkitystä parisuhdeväkivallan tunnistamisessa ja puheeksi otossa sekä kehittää parisuhdeväkivaltalomakkeen sisältöä asiakasystävällisemmäksi.