Ikääntyneen turvallisuuden tunteen vahvistuminen moniammatillisen kuntoutuksen keinoin

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kehittää Eksoten Armilan kuntoutuskes-kuksen sekä kotikuntoutuksen moniammatillista kuntoutusta. Tarkoituksena oli kuvata kuntoutujien kokemuksia kuntoutuksesta ja sen yhteydestä turvallisuuden tunteeseen sekä kotona selviytymiseen. Lisäksi kuvattiin moniammatillisen työryhmän näkemyksiä kuntoutujan turvattomuuden tunteen kokemuksista ja turvallisuuden tunteen tukemisesta.

Opinnäytetyön aineisto kerättiin kuntoutujien (n=9) haastatteluista sekä moniammatillisen työryhmän kahdesta kokoontumisesta. Ryhmät työskentelivät Learning Cafe- ja akvaariomenetelmien avulla. Opinnäytetyön tuloksena todet-tiin, että turvattomuutta kuntoutujille aiheuttivat terveyden ja toimintakyvyn ongelmat, epävarmuus itsenäisestä selviytymisestä kotiympäristössä sekä huoli läheisten jaksamisesta. Heidän keinojaan vahvistaa turvallisuuden tunnettaan olivat elinpiirin kaventaminen, pystyvyys, kyky olla murehtimatta turhaan sekä ulkopuolisen tuen merkityksen ymmärtäminen. Työryhmän keinoja vahvistaa kuntoutujan turvallisuuden tunnetta olivat mm. voimavarakeskeisyys, positiivinen palaute ja päivittäisten toimien vahvistaminen.

Kuntoutujat kokivat harjoittelun kuntoutuskeskuksessa tuoneen turvallisuuden tunnetta sekä parantaneen liikkumiskykyä. He kuvasivat ympäristöä sairaalamaiseksi, jonka olosuhteet ja toimintamallit vähensivät heidän omatoimisuuttaan. Kuntoutusta koettiin olevan liian vähän ja se tuki niukasti päivittäisistä toiminnoista selviytymistä. Kotikuntoutus antoi kuitenkin uskoa selviytymiseen sekä itsenäiseen liikkumiseen.

Opinnäytetyön tulokset osoittivat, että onnistunut kuntoutusprosessi vaatii kuntoutujan omien voimavarojen tunnistamista ja niiden tukemista. Elinpiiriliikkuminen on kuntoutujan toimintakyvyn säilymisen ja merkityksellisen elämän kannalta tärkeää. Päivittäisessä selviytymisessä itsenäinen siirtyminen on kuntoutujille keskeistä. Tähän kannustaminen ja motivointi on syytä huomioida jo kuntoutuskeskuksessa. Myös kuntoutuksen arkivaikuttavuuden on hyvä toteutua jo varhaisessa vaiheessa.

The aim of this thesis was to develop the multidisciplinary rehabilitation of both Armila rehabilitation center of Eksote and rehabilitation in community. The purpose was to describe the rehabilitee´s experiences about the contents of reha-bilitation and its effect on the feeling of security and coping at home. Furthermore, this thesis describes the team’s opinions about what kind of experiences the rehabilitees have of the feeling of insecurity and supporting the feeling of security.

The data for the thesis was gathered by interviews of the rehabilitees and analyzing the results of multidisciplinary teamwork using Learning Cafe and aquarium methods. The key issues were compiled from the results obtained by the multi-professional team. They indicated that the rehabilitee´s feeling of insecurity was caused by problems in their health and functional ability, uncertainty of the ability to cope independently at home and concern of how the nearest ones were able to cope. The rehabilitees found ways of strengthening the feeling of security by e.g. limiting their personal environment, feeling capable, being able not to worry too much and understanding the importance of assistance from others. The team’s means of supporting the rehabilitee’s feeling of security were potentiality, positive feedback and support of daily routines.

The rehabilitees felt that the training in the rehabilitation center increased the feeling of security as well as developed the ability to move. However, they experienced that the environment was hospital-like and that the conditions and procedures reduced their ability to cope independently. They also felt that there was not enough rehabilitation and too little support coping with daily routines. Rehabilitation strengthened the selfesteem to move independently and cope with daily routines. This thesis indicated that a successful rehabilitation process requires that the rehabilitee’s personal resources are recognized and supported. Life space mobility is essential for sustaining functional ability and being able to live a meaningful life. Encouraging and motivating rehabilitee to move around independently already at the rehabilitation centre is essential. Also, the importance of everyday life needs to be realized at a very early stage.