Osteoporoosiohjaajan toiminta ja alueellisen hoitoketjun toimivuus Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä
Hulkkonen, Pirjo (2016)
Hulkkonen, Pirjo
Saimaan ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060611988
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016060611988
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli selvittää Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirin alueellisen hoitoketjun toimivuutta ja osteoporoosiohjaajan toimintaa siinä. Tuloksia voidaan käyttää kehitettäessä hoitoketjun toimivuutta ja osteoporoosiohjaajan toimintaa. Alueellisen hoitoketjun toimivuutta ja osteoporoosiohjaajan toiminnan vaikutusta ei ole aiemmin arvioitu Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiirissä.
Opinnäytetyössä tutkittiin potilaskertomusmerkintöjen perusteella alueellisen hoitoketjun piiriin kuuluvaa potilasaineistoa, hoitoketjun toteutumista ja osteoporoosiohjaajan toimintaa siinä. Aineisto koostui osteoporoosiohjaajan vuosina 2012 ja 2013 saamista, yli 50-vuotiaiden naisten ja yli 60-vuotiaiden miesten, murtumapotilastiedoista. Opinnäytetyössä tarkasteltiin ranteen, olkavarren, lonkan ja nikaman murtuman saaneiden potilaiden hoitoprosessin toteutumista. Aineiston analysointi toteutettiin kvantitatiivisilla menetelmillä käyttäen SPSS -tilasto-ohjelmaa.
Opinnäytetyön kokonaisaineisto oli 668 murtumapotilasta, naisia 541 ja miehiä 127. Ranne murtumapotilaita oli 257, olkavarren murtumapotilaita 111, lonkkamurtumapotilaita 252 ja nikamamurtumapotilaita 30. Kaikkien potilaiden keskiikä oli 75,5v. Tulosten mukaan osteoporoosiriskin arviointeja ja lähetteitä luuntiheysmittaukseen oli kirjannut eniten osteoporoosiohjaaja. Perusterveydenhuollon osalta toimenpiteistä oli yleisimmin toteutettu riittävän kalkki + D -vitamiinilisän saannin varmistaminen ja luulääkityksen aloittaminen. Sekundaarisen osteoporoosin poissulkemiseksi tarvittavien laboratoriotutkimusten ja kaatumisten ehkäisytoimien toteutuminen oli merkintöjen mukaan satunnaista.
Hoitoketjussa tulee jatkossa määrittää mitattavat mittarit, kirjaamismuoto eri toimenpiteille ja selkeät vastuut eri toimijoiden kesken huomioiden asiakasnäkökulma ja koko hoitoprosessi. Osteoporoosiohjaajan työpanoksen uudelleen kohdentamisella voitaisiin lisätä potilaille annettavaa henkilökohtaista ohjausta.
Opinnäytetyössä tutkittiin potilaskertomusmerkintöjen perusteella alueellisen hoitoketjun piiriin kuuluvaa potilasaineistoa, hoitoketjun toteutumista ja osteoporoosiohjaajan toimintaa siinä. Aineisto koostui osteoporoosiohjaajan vuosina 2012 ja 2013 saamista, yli 50-vuotiaiden naisten ja yli 60-vuotiaiden miesten, murtumapotilastiedoista. Opinnäytetyössä tarkasteltiin ranteen, olkavarren, lonkan ja nikaman murtuman saaneiden potilaiden hoitoprosessin toteutumista. Aineiston analysointi toteutettiin kvantitatiivisilla menetelmillä käyttäen SPSS -tilasto-ohjelmaa.
Opinnäytetyön kokonaisaineisto oli 668 murtumapotilasta, naisia 541 ja miehiä 127. Ranne murtumapotilaita oli 257, olkavarren murtumapotilaita 111, lonkkamurtumapotilaita 252 ja nikamamurtumapotilaita 30. Kaikkien potilaiden keskiikä oli 75,5v. Tulosten mukaan osteoporoosiriskin arviointeja ja lähetteitä luuntiheysmittaukseen oli kirjannut eniten osteoporoosiohjaaja. Perusterveydenhuollon osalta toimenpiteistä oli yleisimmin toteutettu riittävän kalkki + D -vitamiinilisän saannin varmistaminen ja luulääkityksen aloittaminen. Sekundaarisen osteoporoosin poissulkemiseksi tarvittavien laboratoriotutkimusten ja kaatumisten ehkäisytoimien toteutuminen oli merkintöjen mukaan satunnaista.
Hoitoketjussa tulee jatkossa määrittää mitattavat mittarit, kirjaamismuoto eri toimenpiteille ja selkeät vastuut eri toimijoiden kesken huomioiden asiakasnäkökulma ja koko hoitoprosessi. Osteoporoosiohjaajan työpanoksen uudelleen kohdentamisella voitaisiin lisätä potilaille annettavaa henkilökohtaista ohjausta.