Ensihoitajien kokemuksia päihdeasiakkaan kohtaamisesta ja toiveita lisäkoulutuksesta

Abstract

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli kartoittaa ensihoitajien lisäkoulutuksen tarvetta. Tarkoituksena oli selvittää ensihoitajien kokemuksia päihdeasiakkaan kohtaamisesta ja toiveita lisäkoulutuksesta. Tutkimustulokset toimitettiin Vihdin sairaankuljetus Oy:n käyttöön, joka tulosten avulla kehittää päihdeasiakasta käsittelevää lisäkoulutusta.

Opinnäytetyö vastaa tutkimuskysymyksiin, millaiseksi ensihoitajat kokevat työskentelyn päihdeasiakkaan kanssa sekä tarvitaanko aiheeseen liittyvää lisäkoulutusta ja millaista mahdollisen lisäkoulutuksen tulisi olla.

Opinnäytetyön teoreettinen viitekehys rajattiin päihteiden ja ensihoidon käsitteisiin. Päihteet ovat rajattu opinnäytetyössä alkoholiin, huumeisiin ja lääkkeisiin. Olennaista oli selvittää päihteidenkäytön tunnistamista, oireita ja seurauksia sekä päihdeasiakkaan kohtaamista.

Opinnäytetyö oli työelämäläheinen kyselytutkimus, joka toteutettiin käyttäen sekä laadullista että määrällistä tutkimusmenetelmää. Tutkimustulokset kuvattiin tilastollisena, käyttäen apuna havainnollistavia kuvioita ja taulukoita.

Kyselytutkimuksen vastauksista voitiin päätellä, ettei lähes kukaan vastanneista ollut saanut päihteisiin liittyvää lisäkoulutusta ollenkaan tai lisäkoulutuksesta oli useita vuosia aikaa. Suurin osa (85 %) vastanneista koki tarvitsevansa aiheeseen liittyvää lisäkoulutusta. Eniten lisäkoulutusta toivottiin päihteidenkäytön oireista sekä käytön tunnistamisesta, päihteiden käyttötavoista ja välineistä sekä päihteidenkäytön seurauksista ja niiden hoidosta. Aiheeseen liittyvää lisäkoulutusta toivottiin eniten ensihoitolääkäriltä ja päihdetyöntekijältä yhteistyössä. Koulutusmuodoksi suurin osa vastaajista valitsi luennon sekä itseopiskelumateriaalin.

Kehittämisehdotuksena esitettiin, että tutkimuksen voisi toteuttaa laadullisella menetelmällä esimerkiksi teemahaastatteluna. Se voisi kohdentua enemmän siihen, mitä koulutuksen toivottaisiin sisältävän verrattuna ensihoitajien valmiuksiin kohdata päihdeasiakas. Jatkotutkimusehdotuksena esitettiin samanlaista kyselytutkimusta, jonka voisi kohdentaa päivystyspoliklinikan henkilökuntaan. Toisena jatkotutkimusehdotuksena voisi olla tutkimus päihteidenkäyttäjien kokemuksista ensihoitoa tai päivystyksellistä sairaanhoitoa vaativissa tilanteissa.

The aim of this thesis was to identify the need for additional training for paramedics. The purpose was to study paramedics’ experiences of encounters with drug abusers and their hopes for further training. The results of the study were submitted to a Finnish company, Vihdin sairaankuljetus Oy, which will use the results to develop further training concerning clients with drug problems.

In the thesis, answers are searched for questions such as how paramedics experience working with drug abusers, and whether and what kind of further training is needed on this subject.

The theoretical framework of the thesis was limited to the concepts of drugs and primary care. In the thesis, drugs have been limited to alcohol, narcotics and medication. The aim was to study the recognition, symptoms and consequences of drug abuse and the encounter with a drug abuser.

The thesis was a survey in close contact with working life, implemented using both qualitative and quantitative research methods. The results of the study were described statistically, making use of both illustrations and tables.

Based on the responses to the survey, it can be concluded that hardly any who responded had received additional drugs-related training, or several years had passed since the additional training. Most (85%) of the respondents felt they needed additional training on the subject. The most popular subjects of further training included symptoms of drug abuse and recognition of abuse, drug usage methods and tools, and consequences of usage and their treatment. Providers of further training that were most often suggested were primary care doctors and alcohol & drug counsellors. Most responded preferred training in the form of lectures and self-study material.

Their suggestion for development was that the study could be implemented using a qualitative method, such as a theme interview. It could focus more on wishes regarding the contents of training, as opposed to paramedics’ preparedness for meeting a drug abuser. As further research, a similar survey was proposed, which could focus on Emergency Clinic staff. Another subject for further research could be a survey of drug abusers’ experiences of situations requiring primary care or emergency treatment.