Kuorolaulua ja herätyskokouksia : Helluntaiherätyksen musiikkitoiminnan alkuvaiheita 1900-luvun alkupuolella Lahdessa
Hukka, Rosa (2016)
Hukka, Rosa
Lahden ammattikorkeakoulu
2016
All rights reserved
Julkaisun pysyvä osoite on
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016062013221
https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2016062013221
Tiivistelmä
Tämän opinnäytetyön tavoitteena on selvittää, mikä on helluntaiherätys ja millaista musiikkitoimintaa Lahden helluntaiherätyksen toiminnan parissa on harrastettu. On ilmennyt, että kuorolla ja lauluryhmillä on ollut vahva rooli kristittyjen parissa, joten pureuduin käytettyyn materiaaliin kysyen, mitä laulettiin, miksi ja missä, ja millainen oli laulujen sanoma.
Opinnäytetyöni historiaosuudessa kerron pääpiirteittäin, mistä helluntaiherätyksen katsotaan saaneen alkunsa, miten herätys löysi Suomeen ja millaista musiikkitoimintaa Lahdessa helluntaiherätyksen parissa on toteutettu.
Opinnäytetyöni empiirinen osuus koostuu haastattelusta. Suoritin kyselyn seurakunnan Päiväseuroissa, joissa kokoontuu viikoittain 60–80 iältään 60–90-vuotiasta seurakuntalaista. Otin selvää, onko heidän lapsuudenkodeissaan musisoitu, ovatko he itse olleet mukana seurakunnan musiikkitoiminnassa ja miten, kuinka he ovat kokeneet hengelliset laulut. Kysyin myös, millaisia eroja he näkevät 1900-luvun puolivälin ja tämän päivän hengellisten laulujen välillä.
Tutkimustuloksista selvisi, että hengellisen musiikin harrastaminen ja sen vaikutukset ovat olleet merkittäviä kyselyyn vastanneiden elämässä. He kaipaavat vanhoja lauluja niiden sanoman ja tekstien sisällön vuoksi. Laulujen sanat ovat pääasiassa rohkaisseet, lohduttaneet, tuoneet iloa ja toivoa arkipäivään ja elämäntilanteisiin. Vastaajista usea on yhä musiikkitoiminnassa mukana.
Opinnäytetyöni historiaosuudessa kerron pääpiirteittäin, mistä helluntaiherätyksen katsotaan saaneen alkunsa, miten herätys löysi Suomeen ja millaista musiikkitoimintaa Lahdessa helluntaiherätyksen parissa on toteutettu.
Opinnäytetyöni empiirinen osuus koostuu haastattelusta. Suoritin kyselyn seurakunnan Päiväseuroissa, joissa kokoontuu viikoittain 60–80 iältään 60–90-vuotiasta seurakuntalaista. Otin selvää, onko heidän lapsuudenkodeissaan musisoitu, ovatko he itse olleet mukana seurakunnan musiikkitoiminnassa ja miten, kuinka he ovat kokeneet hengelliset laulut. Kysyin myös, millaisia eroja he näkevät 1900-luvun puolivälin ja tämän päivän hengellisten laulujen välillä.
Tutkimustuloksista selvisi, että hengellisen musiikin harrastaminen ja sen vaikutukset ovat olleet merkittäviä kyselyyn vastanneiden elämässä. He kaipaavat vanhoja lauluja niiden sanoman ja tekstien sisällön vuoksi. Laulujen sanat ovat pääasiassa rohkaisseet, lohduttaneet, tuoneet iloa ja toivoa arkipäivään ja elämäntilanteisiin. Vastaajista usea on yhä musiikkitoiminnassa mukana.