Tutkimus mobiilipelien kontrolleista

Abstract

Opinnäytetyön aiheena on tutkimus, jossa vertaillaan eri tapoja kontrolloida yksinkertaista mobiilipeliä. Aiempaa tutkimustietoa juuri tästä aiheesta on saatavilla hyvin vähän. Peleissä kontrollit ovat osa suurempaa kokonaisuutta, käyttöliittymää. On kaksi yleistä teoriaa, joiden mukaan käyttöliittymä ja sen osat voidaan jaotella. Ensimmäinen on Diegesis-malli, jossa käyttöliittymän osat jaotellaan sen mukaan, miten ne suhteutuvat pelin tarinaan ja miljööhön. Toinen keino on jakaa osa-alueet sen mukaan, edustavatko ne kontrollia vai palautetta.

Tutkimuksessa päätettiin keskittyä mobiilipeleihin ja kolmeen tapaan ohjata pelihahmoa niissä: virtuaalinäppäimet näytöllä, laitteen kallistelu ja sormen liu’uttaminen näytöllä. Tutkimusta varten tehtiin peli Jump or Die 3D. Se on yksinkertainen, lineaarinen tasohyppelypeli, jossa pelaajan tehtävänä on ohjata palloa satunnaisesti luotuja tasoja pitkin ylöspäin. Pelissä pelaajan vastavoima on nouseva vedenpinta, johon osumalla peli päättyy. Pelissä avainasemassa on hyppiminen, johon saa lisää voimaa keräämällä tiettyjä esineitä. Tutkimustilanteessa peliä pelattiin pienellä tabletilla. Lisäksi osallistujien tuli täyttää lomake, jossa kysyttiin muutamia tietoja osallistujasta itsestään, sekä mielipiteitä pelin kolmesta eri kontrollityypistä. Nyt tehtyä tutkimusta voitaisiin parantaa muuttamalla tutkimusdatan kerääminen osittain sähköiseksi, mikä voisi kasvattaa osallistujien määrää.

Tutkimuksen tulokset olivat kohtalaisen selkeitä. Laitteen kallisteluun perustuva ohjaus osoittautui mielekkäimmäksi ja tehokkaimmaksi vaihtoehdoksi. Myös muut pelin toiminnot olivat helpompia hallita kallisteluohjauksen yhteydessä. Kahdesta muusta vaihtoehdosta virtuaalinäppäimet ja sormen liu’utus osoittautuivat lähes tasavertaisiksi. Virtuaalinäppäinten vahvuudeksi huomattiin nopeus ja vastaavasti heikkoutena on nopeuden luoma äkkinäisyys ja sulavuuden puute. Liu’utusohjaus oli teoriassa sulava ja luonnollinen, mutta käytännössä vastaajien mielestä se oli liian monimutkainen ja siten hidas oppia hyvin. Jos tulokset jaotellaan osallistujien aiemman pelikokemuksen mukaan, voidaan huomata, että kannettavilla laitteilla enemmän pelaavat antoivat myös keskimäärin korkeampia pisteitä. Lopuksi todettiin, että tutkimustuloksiin olisivat voineet vaikuttaa sekä käytetty laite, että testatun pelin sisältö.

Objective of the thesis was to study different control schemes of mobile games and their differences. There are not many previous studies available on this specific matter. In videogames, controls are part of a larger entity called user interface. This covers all aspects of interaction between a player and the game. There are two common theories on how the components of user interfaces can be classified. The first of them is Diegesis–model. In this model the components are classified by how they relate to the game’s story and the world. Another way is to divide the interface between control and feedback.

The study concentrated on three different ways of controlling a player character in mobile games: virtual buttons on the screen, tilting the device or sliding a finger on the screen. For the study, a game called Jump or Die 3D was made. It is a simple, linear platformer game, where the player’s task is to steer a ball upwards, across randomly generated platforms. The antagonist of the game is raising water level. The game will end when it reaches the ball. The key of the game is jumping, which can be made more powerful by collecting certain objects. During the study the game was played on a small tablet. The participants also had to fill a form. The form featured some questions on participants themselves and also some questions about the control schemes. The study could be further improved by making it partially electronic, increasing the amount of potential participants.

The results of the study were fairly clear. The controls based on tilting of the device turned out to be the most pleasant and efficient. Other functions of the game were also easier to use. From the two other options, the virtual buttons and finger sliding were almost equally well received. The strong point for virtual buttons was their quickness, which was also their setback in the form of abruptness and the lack of smoothness. In theory, finger sliding was smooth and natural, but in practice the participants thought it was too complicated to be learnt quickly enough. If the results are divided by how much prior experience each participant had in gaming, the ones who had played the most also gave the biggest points. In the end it was noted, that both the type of the device in use and the content of the game would have affected the results.